Kyllä, haluan napapaidan.
Keskiviikkoisissa My o My:n avajaisjuhlissa itse itselleni asettama pieni ostospaasto maistui ensimmäistä kertaa hieman kitkerältä, kun silmäni osuivat unelmapehmeään 3.1 Phillip Limin lyhyeen neuleeseen. Olen haaveillut lyhyestä, pitkähihaisesta ja väljälinjaisesta neuleesta jo tovin, en vain tiennyt että juuri mielikuvaani vastaava paita on olemassa.. Ja saatavilla, kotikaupungistani. Noh, kärvistelen – ylpeyteni ei anna periksi sortumista, tilini saldokin auttaa osaltaan lakon jatkumisessa.
En kuitenkaan ole ajatellut hilluvani napamittaisessa neuleessa keskivartaloani esitellen, ei huolta. Pitkähihaisen, pyöreäkaula-aukkoisen mutta helmastaan kinttanan paidan alle puetaan ehdottomasti valkoinen, väljälinjainen kauluspaita. Alaosaksi sitten farkkua, housua tai hametta, tilanteen mukaan. Ehkä joulukuussa, jos napamalli hotsittaa vielä tuolloinkin.
Maailma on täynnä kauniita asioita, onneksi kaikkea ei tarvitse omistaa. Mutta sen verran sanojani pyörrän, että jos se megalomaaninen lottovoitto sattuu kolahtamaan tänä iltana meille, olen hakemassa napapaitaa kotiin heti maanantaina My o My:n avatessa ovensa – lakko jatkukoon heti sen jälkeen.
Ihana paita…paljonkohan mahtoi tuolla kaunokaisella olla hintaa?
Ostin itselleni uuden laukun, joten lakko on täälläkin voimassa ainakin lokakuun loppuun saakka. :)
Heidi, taisi olla pitkälti tasan 300 euroa, ellen väärin muista.. Jaiiiks. Hieman liikaa mulle joka tapauksessa, ostoslakko tai ei. Mikäs laukku sinut laittoi lakkoon? :)
Kiitos tiedosta, pakko kuitenkin pitää kukkaron nyörit kiinni! :)
Heh, saatoin ehkä ilmaista itseäni äsken epäselvästi: Ostin nimittäin kaksi laukkua.
Säästökuurille minut veivät Lumin xl supermarket bag ja Mhann-merkin puolelta John-malli. Tarvitsin OIKEASTI molemmat! :) Nyt ei sitten villapaitoja ostella…
Tämä on juuri sellainen minkä minäkin tarvitsen. Minulla on kyllä aie väsätä se ihan itse. Heti kun saan edellisen projektin loppuun ja langat tuohon kaupasta. Toivottavasti ehdin ennen pakkasten tuloa…
Minustakin tuo näyttää selvältä tee se itse -projektilta. Pyöröpuikoilla suoraa putkea kainaloihin asti, hihat sukkapuikoilla jne. Tuossa puserossa ei näytä olevan hihojen istutuksia, joten se on siinäkin mielessä helppo tapaus. Itse asiassa inspiroidun tuosta paidasta sen verran, että kaivoin esiin puikot ja kerän harmaata villa-mohair -lankaa, jota ostin viime talvena villapaidallisen verran. Mallitilkun jo neuloin, mutta pitää nyt miettiä, millaisen nutun mahdollisesti väsään. Reilumman mallin alle mahtuisi vaikka se kauluspaita, minua kun tuollaiset vähän karvaisemmat langat saattavat kutittaa.
Sanna ja Nessu, täytyy myöntää että precis sama asia kävi mielessä.. Harmi vaan, kun en ole itse tuota neulomista koskaan oikein tullut oppineeksi, villapaita harjoitustyönä saattaa olla hieman liikaa. Äiti Knitwearkin taitaa olla turhan työllistetty tällä hetkellä…
No, en taida alkaa villapaidan kanssa neulomista opettelemaan – lienee parasta tehdä ensin vaikka patalappu. (Edellisen patalappuni virkkasin ala-asteella – siitä tuli lopulta pumpulilla täytetty villamato. Ei, kädentaitoni eivät ole kehittyneet noista päivistä.)
Pumpulilla täytetty villamato – hajosin!
Mutta hajottavan ihana on tuo neulekin. Myös mä oon lakossa. Paras olis olla loppuvuoden. Olen hankkinut aivan liian monta mutta onneksi aivan liian ihanaa juttua. Onneksi niistä on iloa pitkään!
(Himoitsen silti salaa ainakin kahta jumalaista laukkua.)
Vimps, itse asiassa ”villamato” terminä imartelee tekelettä – kukaan muu ei tainnut nähdä siinä edes matoa :D
Mut juu, neule on kyllä nii-ii-iin kaunis! Oh well, nyt kukkaron nyörejä kiinni ja nautiskelemaan antaumuksella kesän ja syksyn aikana hankituista ihanuuksista. Duffelin käyttöönvihkiminen polttelee hirmuisesti, mutta ei ihan vielä… Odottelen vielä hieman vilpoisampia kelejä ja yritän karaista itseäni (uskooko kukaan muu tällaiseen?). Ja niin – kauniiden asioiden himoitseminen lienee pysyvä tila…