höh

Höh ja pöh. Innostuin jo kunnolla, kun tämä lävähti silmieni eteen Whyredin syystarjontaa syynätessäni. Siinäpä vasta kaunis tummansininen mekko, jossa on kaikki kohdallaan. Tummansininen kiinnostaa tällä hetkellä aina toimivaa luottomustaa enemmän, tykkään noista hihoista, väljästä yläosasta ja tuosta kauniista semikellohelmasta.

Mutta eipä se ollutkaan mekko, vaan mestariluokan hämäys – erittäin hyvin toisiinsa sopivat paita ja hame. Toisaalta, tässäpä olisi kaksi vaatekappaletta, jotka toimisivat todennäköisesti hienosti niin yhdessä kuin erikseenkin. Whyredin hameiden mitoitus on vain ollut mielestäni jokseenkin ongelmainen – oma ”normaalikokoni” on ollut toisinaan hieman nafti. En siis uskalla tilata, enkä ole vielä ehtinyt kartoittamaan josko näitä osasia saisi Helsingin Whyred-jälleenmyyjiltä. Hameen nimi on sitä paitsi Pasca – musta tuntuu, että se on enne.

Uskoakseni mekko ei olisi myöskään maksanut yhtä paljon kuin paita ja hame yhteensä. Olisihan tarjolla toki myös mekko samaan sarjaan, mutta.. Plaah. Ihan kiva, mutta ei lähelläkään tuota mukamekko-yhdistelmää. Ollaan ilman sitten, uskoisin.

Whyred Bista Shirt, 140 €, Pasca Skirt, 150 €, whyred.se

do the double

Uusin kenkävillitykseni – Double Monk Strapit – iski nähtyäni tämän kuvan itse Mark McNairysta, omat kengät jalassaan (kuva Très Bien Shop). Rakastan sitä, että tämä mies osaa ottaa haltuunsa yhdet perinteisimmistä herrainkengistä ja tehdä niistä juuri sopivan rosoiset. Rosoiset siis verrattuna alkuperäiseen kenkämalliin, eivät välttämättä rosoiset niin kuin esimerkiksi elämää nähneet maiharit. Nämä versiot olisivat kuitenkin itselleni todella käyttökelpoiset ja helposti yhdisteltävissä farkkuihin, chinoksiin ja – kuten kuvassa näkyy – myös reisitaskuhousuihin. Suuri kysymys kuulupi: Mistä näitä kenkiä oikein saa ostaa, vai ovatko nämä McNairyn vain omaan käyttöönsä tekemät?

Jos juuri näitä ei löydy mistään, olisin kyllä valmis tyytymään myös seuraaviin jalkineisiin.

Vasemmalla ovat Thom Brownen suunnittelemat kengät Brooks Brotherseille, oikealla toinen tulkinta Mark McNairylta. Rakastan.

terveisiä tukholmasta

Kyllä, ehdin kuin ehdinkin pyörähtämään Tukholman muotiviikoilla. Saalis ei jäänyt kovin kummoiseksi, mutta ehdin sentään yhtä näytöstä katsomaan – Tiger of Swedenin, joka itse asiassa oli muotiviikkojen viimeinen. Parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan..

No jäi mitä ensikertalaiselle mieleen?

Päällimmäisenä oli positiivista jännitystä ja vähän vähemmän positiivista epävarmuutta. Päässä pyöri kaikenlaisia kysymyksiä, kuten esim. klassiset ”Moneltakohan nuo ovet aukeavat?” ja ”Pääsenköhän nimilistalla sisään vai olisiko kuitenkin pitänyt lunastaa itselleni joku passi?” Sisään päästyäni mietin taas syntyjä syviä, ”Voikohan kuka tahansa istahtaa paikkaan, jossa lukee varattu?” Onneksi suurin osa muistakin näytti olevan vähintäänkin yhtä pihalla.

Kaiken tämän sosiaalisen panikoinnin jälkeen pääsin kuitenkin seuraamaan elämäni ensimmäistä ihkaoikeaa muotinäytöstä. Tai siis eturivissä istuvia ihmisiä, vieressäni seisonutta kameramiestä sekä kaikkea ympärillä ollutta yleistä hälinää… Hauskaa oli, mutta tunnustettakoon: itse kokemus oli neitsytmatkalaiselle suurempi juttu kuin nähty mallisto. Ehkäpä jo seuraavalla kerralla osaa keskittyä paremmin olennaiseen. Onnistuin kuitenkin napsimaan yhden olosuhteisiin nähden suhteellisen hyvän valokuvan. Totesin kuitenkin melko nopeasti, ettei Canon Powershot G10 ole luotu tällaisiin olosuhteisiin. Tilanteeseen on saatava muutos. Pian.

3/4 -asukuva: jalassani olivat Aldenin jumalkengät sekä – illan isäntä huomioiden – Tigerin chinokset. Tästä kuvasta iso kiitos Stellalle.