Mistä näitä oikein tulee – itselleni täysin tuntemattomia japanilaisia merkkejä? Niitä on aivan järkyttävän paljon ja toinen tekee aina edellistä hienompia vaatteita. Palan halusta päästä tutustumaan näihin paikan päällä joskus lähitulevaisuudessa.
Tuukka, jos ensihätään kuitenkin tekisin sinulle (piiiitkän) listan haluamistani vaatteista, niin tuothan sinä ne sieltä Japanista minulle? Tällainen pieni kaino pyyntö ihmiseltä, jota et edes tunne… Olen epätoivoinen.
(kuvat Yamaguchistore.com)
Ei jumalauta jätkät.. Mun shortseissa on pitkät lahkeet!
Arvoin kuukausi sitten, pitäisikö hankkia Acnen Davi-nimiset pussukkashortsit. Soittelin kaikki Helsingin jälleenmyyjät läpi, kukaan ei ollut ottamassa kyseistä mallia valikoimiinsa. Beamista löytyi sama Davi-malli mutta housuversiona, menin katsomaan ja sovittelemaan niitä saadakseni osviittaa josko shortseissa olisi potentiaalia. Potentiaalia oli, mutta kangas oli sen verran paksua, etten tekisi niin lämpimillä shortseilla mitään ainakaan Helsingin kesässä vuonna 2010. Mutta juu, housut näyttivät hyviltä, vähän kuin ihanilta vanhanajan pussukkaratsastushousuilta. Aivan ihanat, roikkuvat haaroista kunnolla mutta lahkeet ovat aivan pillit. Ostin sitten shortsini lahkeilla.
En ole valitettavasti pystynyt käyttämään niitä toistaiseksi kuin yhden kerran, silloinkin ne olivat aivan liikaa. Varsin lämpimät, näillä ei ole mitään asiaa ulos jos lämpömittari on kivunnut yli kahteenkymppiin. Hyvät syksyksi ja talveksi, otaksuisin.
Kiittäkää, etten ostanut shortseja – jäätävä sadekausi olisi alkanut todennäköisesti siitä hetkestä kun olisin naputellut luottokortin numeron verkkokauppaan. Nyt kun shortsini ovat pidempää mallia, saamme nauttia näistä lämpötiloista todennäköisesti vielä syyskuun puolivälissä. Kuvia housuista päälläni tulee heti, kun kotona ei enää ole trooppiset oltavat…
Päässäni pyörii kymmeniä mukavia asuja, joita näidenkin housujen ympärille haluaisin rakennella. Pitäisi nyt kirjoittaa kaikki ylös, ettei tarvitsisi sitten säiden salliessa kiireaamuina taas kitistä ettei ole muka mitään päällepantavaa… Tai noh, ihan kuin se noin helppoa olisi.
(Pieni lista itselleni, varmuuden vuoksi siihen ensimmäiseen syyskiireaamuun: valkoinen flanellinen kauluspaita, nuo housut, A.P.C.:n varrelliset nauhakengät, vihreä kevyt parkatakki.)
Italian Parmasta kotoisin oleva Anderson’s on ollut pystyssä jo vuodesta 1966. Vyöt ovat käsintehtyjä, huippulaadukkaita ja mielestäni myös erittäin hyvännäköisiä. Erilaisia vaihtoehtoja löytyy virallisen ja vähän vähemmän virallisen väliltä. Omat suosikit ovat – yllätysyllätys – sieltä vähemmän virallisesta päästä. Nämä omat suosikit löytyivät Nitty Grittyn verkkokaupasta ja ovat hintaluokassa 70 – 80 euroa.
© 2009 — 2024