inke / 11.08.2010

pj’s

Kaksi siivottua vaatekaappia ja viisi kiertoonlaitettua vaatenyssykällistä myöhemmin olin kuulemma ansainnut palkinnon. Olen melkoinen hamsteri ja tavarankätkijä, minulle raivaaminen tässä mittakaavassa oli todellinen urotyö.

Eikä muuten itketä tai tule ikävä meiltä pois muuttaneita vaatteita, kun katselen tätä Peter Jensenin mekkoa joka haettiin eilen kotiin estämään ikävää kaikua tyhjentyneeseen vaatekaappiin. Hieman 60-lukulainen, mutta tämä ei sentään sula jos nojailen epähuomiossa lämpöpatteriin – esikuvistaan poiketen mekko on sataprosenttista villaa. Tykkään myös niin kovasti tuosta hapsuvyödetaljista, vastoin ennakkoluulojani se olikin kaiken maailman muhkuroille varsin armollinen eikä alleviivaava. Kiitos jäätelökesä 2010….

Ihanan kiltti vaate, säädylliset hihat ja pieni pyöreä kaula-aukko tasapainottavat minimittaista helmaa. Taidan kuitenkin varoa yhdistämästä tätä kovin hipahtaviin korkkareihin välttääkseni naamiaisviboja (helppoa, koska en muistaakseni omista moisia) ja valitsen kengiksi jotain matalaa – broguesit tai loaferit. Lämmikkeeksi ehdottomasti villatakki, harmaa CDG mielessäin. Ja eiköhän tuon muuten saa pieneen juhlaankin puettua… Asusteita tai varsinkaan koruja mekko ei yksinkertaisuudestaan huolimatta mielestäni kaipaa, tuntuisi jotensakin turhalta lastata helmiä kaulaan kilpailemaan tuon vyödetaljin kanssa. Muutenkin korut ja huivit ovat viime aikoina meikäläistä tökkineet – kaikki ylimääräiset härpäkkeet ja killuttimet ovat tuntuneet jotenkin niin liialta, niin turhalta. Paitsi eräs tietty pieni oranssi rannerengas, mutta se onkin sitten luku erikseen.

Mutta juu – asusteilla tai ilman, olen tästä aivan pähkinöinä. Jos luopuminen on näin palkitsevaa, taidan aloittaa uuden kaappienruoppauskierroksen saman tien. Peter Jensen näköjään kiinnostaa tänä syksynä. Jänskää, olen pitänyt hänen vaatteitaan aiemmin suurilta osin liian kikkailtuina ja kirjavina. Näin se mieli muuttuu.. Tai ne vaatteet.

Peter Jensen -mekko Beamista.

jan / 10.08.2010

paitoja ja purnukoita

Our Legacylla jatketaan – koettakaa kestää, sillä olen tosi tohkeissani siitä, että edes jotain näistä tämän hetken lempimerkeistäni löytyy kotikaupungistani. Tällöin voin varmistaa, että istuvuus on hyvä, koko oikea ja ettei meidän omaan kauppaamme tule uusia tuotteita jatkuvalla syötöllä. Good for me.

Uusin tulokas löytyi Erottajan Beamista ja on täysin perusteltu ostos, sillä se ei ole a) sininen eikä b) pystyraidallinen. Sen sijaan se on valmistettu jostain aivan superpehmeästä harmaasta ohuen flannelin tapaisesta kankaasta ja tulee taatusti pitämään minut lämpimänä myös tulevan viikonlopun pikkutunneilla. Nappiostos.

Mutta pieni varoitus kaikille, jotka ovat tilaamassa Our Legacyn vaatteita netistä. Viime vuonna käytin aina M-kokoisia vaatteita kyseisen merkin ollessa kyseessä, mutta vuoden aikana on jotain on tapahtunut. Olen kutistunut yhden koon verran ja olen yhtäkkiä S-kokoa Our Legacy-maailmassa. Tämä siis, vaikka painan saman verran ja olen ymmärtääkseni myös saman pituinen kuin vuosi sitten. He ovat siis mitä ilmeisemmin muokanneet kokotaulukkoaan pienempään suuntaan, johtuukohan jenkkimarkkinoista vaiko mistä? Joku tiedote sekä kuluttajille että jälleenmyyjille olisi varmasti ollut paikallaan..

Sitten vielä yksi ilmoitusluontoinen asia tähän loppuun: en juuri tällä hetkellä pysty päättämään kummasta olen enemmän innoissani – uudesta kauluspaidastani vaiko keittiöömme hankituista säilytyspurkeista. Kauluspaitoja minulla on jo monia, mutta säilytyspurkit ovat itselleni ensimmäiset. Nappiostos nekin.

inke / 10.08.2010

turvavaate

Olenpas ollut viime päivinä huono ja velvollisuutensa laiminlyövä bloggaaja, pahoitteluni siitä. Viikonloppu meni häitä tanssiessa (vieläkin pakottaa pohkeita), kaikki töiltä liiennyt vapaa-aika on kulunut kotia kunnostaessa. Nyt on siivottu vaatekaapit ja keittiön jokaikinen nurkka, huonekalummekin ovat hävinneet yksi kerrallaan kohta kotiin muuttavien uusien tieltä. Olen kuolemanväsynyt mutta kovin, kovin onnellinen – vanhasta krääsästä ja kummallisista kaappiin kerääntyneistä lumpuista eroon hankkiutuminen on aivan uskomattoman vapauttavaa. Raivaustöitä on suoritettu jo monena iltana ja hyvältä alkaa näyttää.. Mutta aina kun yhden nurkan saamme valmiiksi, päähän pilkahtaa vielä se yksi komero ja ne sen lipaston laatikot jotka on vielä siivottava.

Nyt alkoi vain tuntua siltä, että jotain on tullut raivattua vähän liikaakin, tosin tämä taisi tapahtua jo edellisen siivouskohtauksen yhteydessä. Missä ovat kaikki minun hupparit, kaikki turvavaatteeni? Olen ilmeisesti aikuisuuspäissäni päättänyt laittaa jokaisen kiertoon.. Tai noh, voipi olla että syynä ovat olleet ennen kaikkea sittemmin jo edesmenneiden huppareideni nuhjuuntuneet kankaat, kutistuneet pituudet ja virttyneet hihanpielet.

Yhden mielestäni ansaitsisin, eikä sitäkään välttämättä tarvitsisi hankkia pelkästään kotikäyttöä ajatellen. Minusta tuo kuvan asu on nimittäin mitä melkoisen kiva, ei liian sporttinen eikä muistuta minua liiaksi hupparivuosistanikaan. Omistaapa moinen turvapaita juuri nyt – tyhjyyttään pian hetkellisesti kaikuva lähes huonekaluton koti voisi tuntua paljon mukavammalta paikalla jos niskaa turvaisi jättimäinen huppu ja kädet voisivat piiloutua ylipitkiin hihoihin. (Ehken kuitenkaan hengailisi kotosalla moisessa ohuessa, hienostuneessa sifonkimekossa hupparini kanssa.. Noh, pitäkää yllä mielikuvaa. Totuus on jotain aivan muuta.)

Ja niin, olisihan tuollainen hieman tyylitelty versio perushupparista ihan näppärä toimittamaan takin virkaa tällaisille keleille, kun takkia ehkä saattaa tarvita jossain välissä. Veikkaan, ettei collegekangas pahastuisi laukun pohjalla pyörimisestä yhtä paljoa kuin herkkä ja pehmoinen villaneule.

Rick Owens D RK SH D W Hooded Sweatshirt, Alexander Wang Asymmetrical Lingerie Dress, Repetto Zizi Femme Lace-up Shoes, kaikki tosin jo loppuunmyyty ainakin La Garçonnesta.

(kuva La Garçonne)