Kikkaillut leikkaukset: jossain vaiheessa olin suuri fani, viime aikoina vähemmän on jotenkin tuntunut olevan paljon enemmän. Tässä paidassa tuo epäsymmetrinen helma kuitenkin mielestäni toimii. Se ei huuda liikaa huomiota, se ei ole liian graafinen eikä missään nimessä väkisin väännetyn oloinen. Ihan kuin paita vain sattuisi roikkumaan kantajansa päällä hieman holtittomasti, juuri sillä oikealla tavalla.

Ei-mistään-istuvat ysärifarkut miellyttävät myös. Ehkä se on tuo kuluttamaton pesu, joka tekee niistä jotenkin freesit ja rennot. Boyfriend-farkut eivät ole jotenkin tuntuneet omalta jutultani, ehkä se on johtunut suurimmassa osassa nähdyistä kulutuksista ja tehtaalla kankaaseen hinkatuista rei’istä ja käytönjäljistä. Niin, ja siitä, etten ole oikein uskonut kauttaaltaan väljien farkkujen pukevan lyhyttä varttani.. Tuota paria olisin valmis jopa sovittamaan, jos ne vastaani jossain osuisivat.

Mjaa-a, väljä kauluspaita ja tummat farkut tuntuvat tällä hetkellä vain jotenkin oikealta. Ehkä tylsää, kovin perinteistä, ei mitään mitä ei oltaisi jo nähty.. Mutta kyllä siihen on syynsä, miksi moinen ankeus on päässyt saavuttamaan klassikkoaseman. Näyttää hyvältä kaikessa yksinkertaisuudessaan, jos leikkaukset ovat kohdallaan ja mittasuhteet juuri sopivat. Aion harrastaa moisen täydellisyyden tavoittelua, jälleen tänä syksynä.

Hope Icon White Stripe 336 Shirt, Boyfriend Jeans (joita ei tuolla pesulla löydy vielä nettikaupasta), hope-sthml.com

Ps. Hope on uusinut verkkokauppansa, käykäähän katsastamassa. Hitsi, että en vaan tykkää noista ”mouse over to zoom” -kuvaratkaisuista – näet ehkä yksityiskohtia, mutta isompi kuva kokonaisuudesta olisi aina plussaa. Se on ihan se ja sama, miltä joku kainalon sauma paidassa näyttää jos et näe postimerkkiä suuremmasta kuvasta paidan mittasuhteita. Urgh.