Keskiviikon kunniaksi innostuin ostamaan Monkin aleillasta kellohameen, samettipilkullisen sellaisen.
Niin, kellohameet. On niin päivästä kiinni, vihaanko vai rakastanko. Minulla on lantio, vyötäröstä en niin menisi vannomaan. Puhvitus aiheuttaa puhvitutusta paksupäivinä, useimmiten en vain jaksa välittää saatika valittaa. Volyymi ja kerrokset kankaita vartalon leveimpään kohtaan tungettuna eivät välttämättä ole se imartelevin valinta, mutta minkäs teet: mieluisin helmanmittani ei ole minimini, maksinkin olen kokeillut ja noh – menisihän se, elleivät kaupoista löytyvät hameet olisi auttamatta minulle 20 senttiä liian pitkiä. Kynä on minulle jotenkin liian kypsä valinta, muusta tai paremmasta en tietääkseni tiedä. Kello ja heiluvat helmat, siis.
Olkoot. Tykkään yhdistellä väljiä, hieman pidempiä neuleita lantionseutua leventäviin kellohameisiin, vaikkei lopputulos ole välttämättä se pidentävin, hoikentavin tai imartelevin. Tykkään, ainakin niinä päivinä, kun en vietä aamulla viimeisiä minuutteja ennen ulko-ovesta poistumista etsien epäkohtia vartalostani peilin edessä. Olen tullut siihen lopputulokseen, ettei asia kiinnosta ketään muuta ainakaan samoissa mittasuhteissa kuin meikäläistä. Jos joku katseensa ja ajatuksensa pönkittävään vyötärönseutuun tuomitsevassa mielessä ja ilkein silmin pidemmäksi aikaa kohdistaa, siitä irtoava ilo sitten hänelle suotakoon. Minä voin kuitenkin aina tuudittautua itsepetokseen ja uskotella itselleni, että massa vyötäröllä on vain silkka kasa neuletta ja kellohelmaa. Kaikki on hyvin niin kauan, kun olen itse sujut päätelmäni kanssa. Miinus kaksi neljä kesäkiloa.
(Mainittakoon, että kellohelmaa tasapainottamaan sain viimein haettua kaupasta kauan kaipaamani uudet farkut. Ne eivät valitettavasti jätä juuri varaa itsepetoksille tai selittelyille.)
Monki Fay Skirt, 30 €, monkiworld.com
Asian vierestä tiedustelen Acnen farkuista, että venyvätkö ne paljonkin käytössä ja pitäisikö ottaa sellainen koko, joka menee ehkä just ja just kiinni. En ole oikeastaan vuosiin käyttänyt farkkuja, mutta koko kesän farkkusortseja pidettyäni alkoi tehdä mieli pitkälahkeisia versioita.
Itselläni on myös rístiritainen suhtautuminen kellohameisiin. Niiden lisäkiloja tuova efekti kietämättä jotenkin ahdistaa, vaikka se pelkästä kankaasta ja mallista johtuisikin. Oma ruumiinrakenne on vain sellainen, että vyötärö ei ole sieltä kaikkein kapoisemmasta päästä eikä sitä pituuttakaan nyt ole ainakaan yhtään liiaksi.
Hoksasin oikeastaan vasta ihan jokin aika sitten, että myös tämän kohdalla ne kynähameet olisivat ehkä sittenkin se paras valinta. No, onneksi vyötärövöillä voi yrittää huijata sinne toiseen suuntaan. Ja niinkuin sanoit, niin olennaista on tietysti, että itse omissa vaatteissaan viihtyy. Muut ihmiset eivät todennäköisesti kiinnitä asiaan mitään huomiota, saati että heitä edes kiinnostaisi =)
Tärkeintä on, että itse viihdyt ja tykkäät. :)
Yritän itsekin olla välittämättä muista kun pukeudun. Rumempaa on mielestäni, jos ihminen ei ole sisäistänyt kokoaan ja tunkee itsensä pari numeroa liian pieniin vaatteisiin. Sitten ne kilot vasta näkyvätkin. Mutta tuo hame näyttää kivalta, vaikka olenkin itse farkkutyttö. :)
Ja farkuista puheen ollen, miten tuon Acnen Flex-mallin koot menevät? Omistan itse parit Hexit ja noissa Flexeissähän on hieman korkeampi vyötärö, eikös niin? Tiedän, että koot voivat vaihdella saman mallin sisällä paljonkin pesusta riippuen, mutta oletko itse esimerkiksi ottanut saman koon kuin muissa Acnen farkuissasi? Olen huomannut, että tuollainen Hex-mallinenkin farkku (joka sekään ei ole mikään lantiomalli) sopii tällaiselle lanteikkaalle paremmin eikä housuja tarvitse kiskoa koko ajan ylemmäksi.
Nessu, riippuu melko paljon mallista ja pesusta. Esim. tuosta Flex-mallin tummansinisestä otin sen suuremman niistä kahdesta koosta, joiden välillä aina seikkailen, vaaleampaa pesua sovittaessani kokoa pienempi oli OK. Heh, en suosittele noiden tilaamista sitten ainakaan netistä – eilen kokeillessani sitä pienempää normikokoani, jäi napin ja napinreiän väliin n. 10 cm kirittävää että olisivat menneet kiinni. Seuraava koko on taas just-eikä-melkein, ei kiristä eikä purista. Kaikenlaista.
Mutta niin, Flexeissä on aika paljon stretchiä, noin joustavia farkkuja mulla ei Acnelta ole ollut. Ne joustamattomat (ok, on niissä muka prosentti jotain mutta..) kankaat eivät ole mielestäni juuri venähtäneet vaan pitäneet kutinsa ihan hyvin. Olen muuten vähän kahden vaiheilla kun pohdin, pitäisikö ottaa sellainen koko jonka saa irvistellen jalkaan ja joka sitten venyy sopivaksi vai koko, joka on jo ostaessa hyvä? Kun jos se hyvä koko ei kiristä eikä purista, miten se sitten muka pääsee venymään ainakaan huomattavasti? :D
Jo, niin totta – ketään ei kiinnosta niin paljon kuin itseä :D Hyvinä päivinä kellohameen lisäämä volyymi ei haittaa, huonoina päivinä tuntee itsensä valaaksi. Toisinaan tosin myös ilman kellohameen läsnäoloa, heh.
Heidi, just niin – kunhan itse viihtyy, se on tärkeintä. Paitsi että se ongelma kellohameiden kanssa on siinä, että joinain päivinä niitä rakastaa ja toisina vihaa!
Sepustinkin tuohon ylemmäs jo omista kokopainiskeluistani Acnen farkkujen kanssa. Mulla on tosiaan kaksi kokoa, joiden välillä olen Acnen farkuissa vaiheillut jo vuosia, nyrkkisääntönä on ollut että mitä tummempi pesu, sitä suuremmalla varmuudella on pitänyt ottaa se isompi koko. Flex on muuten ihan unelmainen farkkumalli meille, joilla on jonkinlainen lantio – näitä ei tarvinnut nykiä eikä kiskoa eivätkä ne painaneet mistään kohtaa koko päivänä kun tänään näitä koeajoin. Menin ostamaan viime syksynä hyvän lahkeen vuoksi ne Acnen Kex-farkut ja kyllä se niiden vyötärö on ihan liian matala Hexiin tottuneelle.