Juhannuksen päätteeksi olimme n. 2 tuntia Tukholman keskustassa. Tuhoisat 2 tuntia. Ah, mitä aikaa.

Pallopaidan lisäksi oli pakko tehdä valintoja. Nyt maistuukin taas kaurapuuro ja alepelitkin ovat osaltani pelatut. Ihan sama, olen jo voittaja. Kuolasin tätä Acnen viime vuoden (olikohan jo keväällä mallistossa, syksyllä ainakin) Smith-mokkatakkia kuukausitolkulla, mutta haave tuntui törkeän hinnan vuoksi niin kaukaiselta etten edes uskaltanut pukea ajatuksiani sanoiksi.

Sitten se vain killui omassa koossani Acnen lippulaivaliikkeen tangolla, hintalapussa luki -40%. Alennuskin laskettiin vielä Ruotsin hinnasta, jotka ainakin vielä viime vuonna olivat kautta linjan n. 30% Suomen puolen nettikaupan hintoja halvemmat. Halleluja.

Pojotin pitkän tovin takki päällä peilin edessä ja kiemurtelin. Ei, en todellakaan ollut tullut hakemaan mokkatakkia. Pohdiskelin syitä puolesta ja vastaan, kunnes tajusin että tulisin ruoskimaan itseäni pitkään ja ankarasti jos jättäisin takin kauppaan. En ehkä ole nahkatakki- enkä varsinkaan prätkärotsi-ihminen, mutta tämän kanssa pärjään loistavasti. Mokka ei ole matskuna liian raju, himmeän kupariset vetskarit ovat oikeastaan mitä melkoisen pehmeät (öh, eivät kuitenkaan kirjaimellisesti) ja pidempi leikkaus yhdistettynä vajaamittaisiin hihoihin tekee takista loppupeleissä mitä melkoisen tyttömäisen.

Vaikka tuo rotsi on enemmän kuin elementissään valkoisten t-paitojen ja farkkujen kanssa, toiminee se loistavasti myös tyttömäisten hameasujen kanssa kelien jälleen viilentyessä. Todistan tämän väitteeni todeksi kuvien muodossa sitten kun ulkona on jälleen kelit, joihin on asiaa mokkatakissa. Olkoonkin että olen onnessani tästä saaliista, ei minulla varsinaisesti ole mitään näitä helteitä vastaan.. Maltan kyllä odottaa mokkatakkikelejä.