never follow suit

Kuin ankeeta vain postata joku biisi, eikä vaivautua edes mehustelemaan sitä värikkäin sanakääntein?

No just näin ankeeta, mutta toivottavasti laulu edes piristää. Se on ihan mainio, en haluaisi muuta kuunnellakaan mutta pakko kai on – pelottaa että kuluu puhki. Aurinkoa, mansikoita (raakoja espanjalaisia), ehkä vähän roséviiniä, kaveri joka odotteleekin jo kylään iltaa istumaan… Ei lisättävää. Eilen kahvilaan unohtuneet aurinkolasitkin paikantuivat parilla puhelinsoitolla ja odottelevat noutajaansa. Vitsi, rehellisiä ihmisiä! Tai sitten elämää nähneet, naarmuuntuneet ja vääntyneet Wayfarerit, joita kukaan ei halua vaikka ilmaiseksi saisi. Tulipahan sekin sitten todistettua.

Ja The Radio Dept.:in keikkakin on ihanjust eli kuudestoista päivä. Nipinnapin jaksan odottaa.

saanko luvan?

Tällä hetkellä ajatukseni pyörivät melko paljon tulevien häiden ympärillä. Tai jos ihan rehellisiä ollaan, niin ne pyörivät enimmäkseen pukeutumisetiketin ympärillä, juhliminen sujuu kyllä stressaamattakin! Tummanharmaa puku löytyy, mutta sillä on jo parisen vuotta niskassa eikä se muutenkaan tunnu parhaalta mahdolliselta valinnalta. Saattaa ehkä johtua siitä, että se kiristää pikkuisen vyötärön kohdalta.. Jotenkin hassua, että puku voi kutistua roikkuessaan henkarilla komerossa.

Yllä olevaan suoritukseen pystyisin nykyisellä vaatekaapin sisällöllä. Se on ainakin omasta mielestäni sopivan ja riittävän tyylikäs, kesäinen ja mikä parasta –  se tuntuu omalta. Se on kriteeri, joka sattuu olemaan itselleni yksi tärkeimmistä.

Saanko luvan?