Kuin ankeeta vain postata joku biisi, eikä vaivautua edes mehustelemaan sitä värikkäin sanakääntein?

No just näin ankeeta, mutta toivottavasti laulu edes piristää. Se on ihan mainio, en haluaisi muuta kuunnellakaan mutta pakko kai on – pelottaa että kuluu puhki. Aurinkoa, mansikoita (raakoja espanjalaisia), ehkä vähän roséviiniä, kaveri joka odotteleekin jo kylään iltaa istumaan… Ei lisättävää. Eilen kahvilaan unohtuneet aurinkolasitkin paikantuivat parilla puhelinsoitolla ja odottelevat noutajaansa. Vitsi, rehellisiä ihmisiä! Tai sitten elämää nähneet, naarmuuntuneet ja vääntyneet Wayfarerit, joita kukaan ei halua vaikka ilmaiseksi saisi. Tulipahan sekin sitten todistettua.

Ja The Radio Dept.:in keikkakin on ihanjust eli kuudestoista päivä. Nipinnapin jaksan odottaa.