cover me in rag and bones, sympathy.

Uudet kenkärakkaat Rag & Bonelta vilahtivatkin jo lomakuvien joukossa, mutta eipä näitä voi noin vähälle mehustelulle jättää. Ihanan klonksut ja silti niin tyttömäiset! Tykkään sileän ja mokkanahan sekoittelusta, näissä kengissä ei pienestä kikkailusta huolimatta ole mielestäni yhtään mitään ylimääräistä. Taidan kuitenkin yrittää säästellä näitä kenkiä enemmänkin juhlakäyttöön… Ainakin siihen saakka, kun selviydyn suutarille laitattamaan hieman suojaa ohueen nahkapohjaan. Mokkaa nyt toki saa hieman varoa, mutta enpä näitä toisaalta rantasandaaleiksi ostanutkaan.

Rag & Bone oli muutenkin varsin ihana merkki, heidän liikkeistään olisi taatusti voinut roudata kotiin enemmänkin pelkistettyä ihanuutta, jos kukkaro vain olisi sallinut. Suosittelen tutustumaan – paljon hienoa, tyylikästä ja ajatonta miehille ja naisille.

Illaksi jalkaan, nyt lakkaamaan varpaankynnet!

ympyrä sulkeutuu

Huh. On kulunut jo kymmenisen kuukautta siitä, kun kirjoitin ensimmäisen brogues-kenkiä käsittelevän postaukseni tänne. Nyt – vain noin 250 kirjoitusta myöhemmin – olen vihdoin löytänyt unelmakenkäni.

Viime lokakuussa törmäsin J.Crewn tulevan (ja nyt kohta jo kuluneen..) kevään mallistoon ja täten myös Aldenin J.Crewlle ekslusiivisesti valmistamiin, käsintehtyihin brogues-kenkiin. Kaikki hipoo täydellisyyttä: värivalinta, yksityiskohdat ja lestin muoto, sekä tietty kokonaisuus. Ainoa murheenkryyni tällä hetkellä on mukavuusaspekti – vai pitäisikö kenties sanoa epämukavuusaspekti? Kengät ovat lievästi sanottuna melko tukalat ja jäykät jalassa näin alkuun. Kirjoitushetkellä niillä on kymmenisen tuntia käyttöä takanaan, taatusti on tullut lausuttua yli kymmenen kirosanaakin. Olen kuitenkin valmis kestämään kivut pahemmin mutisematta, sillä olen täysin vakuuttunut siitä, että meillä (siis minulla ja kengillä) on pitkä yhteinen tulevaisuus edessämme.

lomakuvatuokio, osa 2

Lisää lomakuvia! Kun ollaan käyty matkoilla, puhutaan kotiin palattua aina tietysti ensimmäisenä lomasäästä. No, kaikenlaista piisasi: alkuviikolla viileää tuulta, keskiviikkona tihkusadetta ja loppuviikkona hellettä. Säätiedotuksia tihrustaneina tiesimme, että keskiviikkona kannattaa mennä museoon. Muutkin olivat ilmeisesti nähneet samat tiedotukset, jono oli aamulla melkoinen. Lippujahan toki saisi ostaa netistä ja tulostaa etukäteen, mutta emme kai me nyt moiseen järjestelmällisyyteen lomalla sortuneet. Ennen lomaa ei uskaltanut tällä toisella matkaanlähtöyrittämällä enää ostaa verkosta piletin pilettiä, kumpikin taisi odotella pelonsekaisin tuntein tuhkapilven yllättävää hyökkäämistä ja reissun peruuntumista vielä lentokentällä lähtöportilla istuskellessaankin.

Huikea paikka tuo MoMA. Kehtaako myöntää, että kuusi valtavaa kerrosta toinen toistaan upeampia nykytaideteoksia taisi olla kuitenkin hieman liikaa yhdellä kertaa nautiskeltavaksi? Olo oli poistuessa hieman ähkyinen.

Onneksi taiteesta sai nautiskella myös museon seinien ulkopuolella. 8th Avenue/14th Street -metroasema oli täynnä aktiivisesti puuhastelevia pieniä pronssipatsaita. Hyvä, että maltoimme nousta junaan patsaiden ihastelulta. MoMA:n museokaupasta löytyneen turhan mutta ihanan taikurin hatun Inke suostui jättämään kauppaan viidentoista minuutin kitinän jälkeen. ”Mutkumähaluun!”

Kuinkas ollakaan, taikurinhatusta pomppasi mystinen punainen taikakäytävä ja viinin riivaama Harry Potter!

Kuten jo tulikin mainittua, nautittu ruoka ja juoma oli kaikkialla todella maittavaa ja hyviä ravintoloita löytyy toki joka lähtöön ja joka tarpeeseen. Meatpacking Districtillä sijaitseva Pastis oli pätevä paikka, erityisen hauskaa oli lukea sitten kotona iltapäivälehdestä että kyseinen rafla on osa Sinkkuelämää-turistikierrosta kun Manhattanin neitinelikko on siellä ilmeisesti jossain vaiheessa sarjaa ehtinyt lounastamaan. Tätäpä emme tosiaan tienneet, onneksi sisään pääsi hienosti ilman Blahnikejakin baskerissa, pipossa ja tennareissa.

Keskiviikkoiltana piti vähän yrittää, laittaa jalkaan kengät joilla ei pysty joko korkojen, uutuudenkarheuden tai näiden yhdistelmän takia oikeastaan edes kävelemään ja mennä syömään hieman fiinimmin Cortoniin. Inkellä jalassa uudet tolpat Rag & Bonelta, Jan puolestaan sai vihdoin kauan haikailemansa broguesit joita ei ehditty tässä välissä enää kuvailemaan kun piti jo kiiruhtaa tehdyn pöytävarauksen perään.

Torstaina olikin hyvä sulatella edellisillan herkkuja ja elämystä taapertamalla yli Brooklyn Bridgen. Siellä se Vapaudenpatsas möllötti – lähempää sitä voi mennä katsomaan sitten seuraavalla kerralla. Perinteisiä turistinähtävyyksiä laukoimme melko vähän, monia olemme nähneet niistä kuitenkin jo aiemmilla matkoillamme. Aika meni silti aivan hirvittävän nopeaa vauhtia, vaikkemme oikeastaan mitään tehneetkään… Mutta parasta lomalla on se tallustelu, eri kaupunginosien tutkailu ja fiilistely, kadulla kulkevien ihmisten tiirailu kahvikupin tai viinilasillisen takaa, hyvä ruoka, hyvä seura ja VAATEKAUPAT! Jos nyt rehellisiä ollaan, kai sitä edes muotiblogissa saa?

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Ja äkkiä takaisin, keskenhän tämä homma jäi.