Lähdimme lauantaiaamuna Raflaan ahkeran ja aktiivisen Hannan järjestämälle Fashion-kirppikselle. Tällaiset loistavat ideat menevät minulta valitettavasti aina vähän ohi, olen niin auttamattoman huono toimimaan väentungoksessa enkä osaa taistella aarteista. Kuljin ujona ja hiljaa vyöryvän ihmismassan mukana enkä saanut katsettani kohdistettua oikein mihinkään saati kosketettua oikeastaan mitään kaupan olevaa.

Ihanat aurinkolasit kuitenkin löysin, kuin ihmeen kaupalla ja ryysiksestä huolimatta. Oopperan Optiikka oli tullut myymään käyttämättömiä vintageaurinkolaseja ja saanut pöytänsä heti ulko-oven viereen, vähän väljemmille vesille. Nyt mietityttää, mitä minulta jäi löytämättä niistä muista pöydistä, joihin en kirppispaniikkihäiriöni vuoksi käsiksi päässyt.Ah – juuri sellaiset, joiden perään olen itsekseni jo tovin haikaillut, samansuuntaisia haaveita on ollut myös Auroralla. Itseäni huvittaa, miten hienoilta nuo kiinni klipsautettavat aurinkolasilinssit nyt tuntuvatkaan – yläasteikäisenä en tiennyt mitään karmivampaa kuin äidin silmälasien päälle napsauttamat aurinkolasienkorvikkeet. Karman laki: silloin niille nauroi ja niitä häpesi, nyt sitä kantaa omiaan hieman häpeillen kun korvissa kaikuu mitäminäsanoin.

Ja siis kyllä – klipsit saa laseista irti, alta paljastuu pyöreät, upeat mustat muovikehykset lasilinssein. Olen kyllä ollut feikkilaseja vastaan, mutta voipi olla että joudun näiden kanssa joskus pyörtämään periaatteeni, sen verran hienot ja naamaan sopivat ne olivat. Tai jos vahvuuksilla varustettujen linssien laitattaminen ei maksaisi maltaita..?