Terkut Nykistä! Hienosti on reissu startannut. Eilisilta meni vähän sumussa, edes huikea innostus ei riittänyt täysin paikkailemaan aikaeroa. Täällä on aivan huikean tuulista – 14. kerroksessa olevaan hotellihuoneeseen on kuulunut koko ajan pelottava tuulen ulina, sellainen jollaista en ole koskaan aiemmin kuullut tai tiennyt oikeastaan olevan olemassakaan. Yöunet olivat hieman katkonaiset siihen saakka kunnes muistin mukaanotettujen korvatulppien olemassaolon. Mutta se nyt on pientä – kuulunee asiaan.

Sunnuntaiaamu alkoi täällä asuvien kavereiden kanssa mukavalla brunssilla ja hyvin sokerisella jenkkiaamiaisella Supperissa East Villagessa, jatkui kaveripariskunnan kotona kahvilla ja juustokakulla. Seuraavat kuusi tuntia laukkasimme kaiken tankkaamamme sokerin ja kofeiinin voimin ympäri kaupunkia, ihastellen ja nautiskellen. Ihania pikkuliikkeitä, nettikauppojen kaikki ilot ovat vihdoin käsinkoskeltavissa – tämä on kylläkin huomattavasti tuskallisempaa näin livenä. Kun kotikoneella tajuaa olevansa pennitön, voi vain painaa sitä ruksia siellä selaimen yläkulmassa. Noh, onneksi kaikkea ei tarvitse saada… Jos voisi haalia itselleen kaiken tahtomansa, tuskin sitä enää mitään arvostaisi oikeasti kuitenkaan. Ihanaa on myös vain hipelöidä ja haaveilla.

Noh, jotain tarttui kuitenkin mukaankin. Ihanaa ja ah, niin epäkäytännöllistä – ranskalainen pellavainen potkupuku A.P.C.:ltä. Tuon näköjään Euroopan takaisin pala palalta.

Napsin myös kuvia tämän viikon kodistamme, mutta kun kello on nyt näköjään aamuviisi Suomen aikaa, käskee sisäinen kelloni vetäytyä hotellin turistia hellivän Tempur-sängyn uumeniin. Palataan pian!