this is happening

Lauantaina olisi tosiaan tarkoitus lähteä New Yorkiin. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että Islanti – tuo pieni pirun jäljiltä valtamereen jäänyt inferno – tekee kaikkensa estääkseen meidän lähtömme. Seuraamme tilannetta hyvin jännittyneessä tilassa, viinilasillisen ja tulevan LCD Soundsystemin levyn kera.

No entäs se levy? Kuulostaa kyllä erittäin hyvältä, mutta vielä ei ole löytynyt Tribulationsin voittanutta. Tuo maaginen kappale, joka vie ajatukseni elämääni ensimmäiseen New Yorkin matkaan lokakuussa 2005.. Mikä täydellinen yhdistelmä.

Toivottavasti tämä levy ei jää muistoksi siitä, kuinka emme päässeet lähtemään.

(kuvat hs.fi, lcdsoundsystem.com)

fy fan

”Mutku ne on niin mukavat jalassa ja kätevät roskienvientireissuilla/puutarhahommissa/mökillä/purjehtimassa/kauppareissuilla kun ne voi niinku vaan vetäistä jalkaan helposti, niinku.”

Pardon my French, mutta helevetin rumat ne silti ovat. Luulin, että ”patentilla suojatusta, antistaattisesta ja itsestäändesinfioituvasta” muovin ja styroksin sekoitteesta tehdyt jalkasämpylät olisivat olleet riittävän kamalia jo ihan itsessään, mutta eiköhän niistäkin jonkun pitänyt mennä inspiroitumaan.. Nahkaversiot ovat aivan yhtä jäätävän näköiset eivätkä edes tarjoa niitä hyviä puolia, joilla Crocseja aina puolustellaan. Miksi, oi miksi?

Marsèll Goccia Leather Slip-ons, 355 €, farfetch.com

issues.zip

Apua. Lähtö New Yorkiin lauantaiaamuna. Ei hyvältä näytä – lentokentän turvatarkastajien lakko onneksi loppuu muutamia tunteja ennen koneemme lähtöä, ruuhkat tuskin eivät.

Pakatakin pitäisi, tai siis ainakin suunnitella ja pestä pyykkiä. Molemmat kamppailevat täällä paino-ongelmien kanssa – ylikilot matkalaukussa eivät kuulu suunnitelmiin, eivät varsinkaan menomatkalla. Inken äiti vinkkasi Clas Ohlsonilta löytyvästä matkalaukkuvaa’asta. Täydellinen tavara.. Mutta valitettavan loppuunmyyty tällä hetkellä. Ensi reissulle sitten.

Molemmat uskottelevat itselleen ottavansa mukaan ”siis ihan vain välttämättömimmät vaatteet, jotain helposti yhdisteltävää”. Inken pakollisten vaatteiden listalla on tällä hetkellä kolme mekkoa, kaksi kauluspaitaa, villatakki, farkut, silkkihousut, pari t-paitaa ja aluspaitaa, kahdet kengät sekä kaksi käsilaukkua. Janin listakin on yhtä pitkä ja melko samanlainen, paitsi mekkojen, silkkihousujen ja käsilaukkujen osalta.

Jostain kai olisi karsittava.. Mutta viikko tuntuu olevan yllättävän pitkä aika pakkausvaiheessa, jos sääennusteen mukaan lämpötila voi heitellä kymmenellä asteella ja kelit voivat olla mitä tahansa sateesta helteeseen. Kaupungilla kulkee loistavasti tennareissa, mutta veikkaan, että katupölyyntyneissä, ennen valkoisissa Converseissa ole asiaa aivan joka ravintolaan.

Shampoot ja muut pesuaineet jätämme suosiolla kotiin ja haemme Kiehl’siltä tavaraa tilalle, mukaanlähtevistä litkuista kaikki mahdollinen runnotaan matkapakkauksiin. Tuplana ei mukaan oteta oikeastaan mitään, mitä ei ole aivan pakko.

Ei tässä nyt olla ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, mutta vinkithän ovat aina tervetulleita. Paljon tästä asiasta on luettu ja keskusteltu, mutta pieni kertaus ei liene olisi pahitteeksi, ettemme löydä itseämme epätoivoisina istumasta matkalaukkujen kansien päällä ja runnomassa kannen välistä karkailevia tavaroita takaisin laukkuun.

Jännää, että on nyt jo sellainen fiilis että jotain unohtui kotiin, vaikka laukutkin ovat vielä vintillä ja vaatteet pesukoneessa. For everything else, there is Mastercard…

Myös viime hetken NYC-vinkit kiinnostavat – minne meidän on PAKKO mennä?