Täällä menee taas lujaa. Päätin elvyttää määrittelemättömällä tauolla olleen juoksuharrastuksen, koska minulta loppuivat tekosyyt. Ulkona ei ole enää kylmä, liukasta tai pimeää. Olen nykyään töissä ydinkeskustassa ja työmatkoihin kuluu vähemmän aikaa kuin ennen – ”ai kato ku kello on jo noin paljon (niin – 18.30), en mä enää pysty/jaksa/voi/ehdi lähteä lenkille” ei enää päde.
Innostuin juoksemisesta jossain määrin toissakeväänä. Tuolloin vielä Helsingissä asunut siskopuoli pakotti minut liikkeelle. En kehdannut jäädä kotisohvalle, kun toinen raahautui kotoaan soittamaan summeria ja painostamaan Töölönlahdelle. Hidas hölkkäily oli ihan siedettävää, hyvinä päivinä siitä sai jopa jotain mielihyvää. Siskopuoli muutti pois, sain taas loistavan mahdollisuuden lusmuiluun. Lenkkitiheys harveni hänen paikkakunnan vaihdoksensa jälkeen pikkuhiljaa. Tällä hetkellä käyn lenkillä kyllä säännöllisesti, noin kuuden kuukauden välein.
Kävelyillä olen käynyt, mutta juoksemista olen pelännyt kuollakseni siitä saakka kun lähdin tarmokkaasti lenkille melko paljonkin juoksennelleen Janin kanssa. Itse olin tainnut valmistautua urheilusuoritukseen pitämällä puolen vuoden luovan tauon kestävyysurheilusta, paikkailin tosin tilannetta tankkaamalla ennen lenkkiä ammattilaisen annoksen pastaa. Hiilareita, kato… Juoksimme Punavuoresta rantaa pitkin Kaivopuistoon, sieltä Olympiaterminaaliin ja takaisin Rööperiin. Jaa että mitenkäs sujui? Kipitin terrierin sinnikkyydellä Janin rinnalla ja yritin olla kaikin keinoin puuskuttamatta, itkemättä ja oksentamatta. Olympiaterminaalin ylämäessä oli pakko ottaa pari kävelyaskelta (saatoin syyttää hidastelusta ”lenkkariin mennyttä pikkukiveä”), muuten oli pakko sinnitellä hölkkätahdissa ettei ylpeys kärsi. Vapisin ja voivottelin tuon reissun jälkeen kaksi päivää, nykyään juoksen hädin tuskin ratikkaan.
Onneksi olen kovapäinen enkä näköjään ymmärtänyt lopettaa moista hullujen hommaa tuohon Via Dolorosa -henkiseen iltalenkkiin. Aloitin juoksuharrastuksen uudelleen kustomoimalla Niken sivuilla itselleni uudet lenkkarit. Kerrankin sellaiset, joissa ei ole tyhmää neonväriä korostamassa ”vauhdikasta menoa”! Sitä paitsi niihin saa kirjailtua oman nimensä heijastavalla langalla, sinne kantapään kohdalle. Sitten voisi juosta aidoilla Inkeillä.
Noh.. Kustomoidulle lenkkariparille olisi tullut hintaa 205 euroa. Se on aika paljon, jos päädynkin käyttämään niitä esimerkiksi kaksi kertaa. Entisetkään lenkkarini eivät ole varsinaisesti ehtineet kulumaan puhki… Tyydyin sitten käymään kotimatkalla Humacissa ja ostin iPhonen kanssa toimivan, musiikkia säätelevän, matkaa mittaavan ja kannustushuutoja korviini huutelevan Nike+ -sensorin sekä muovisen kotelon, jolla tuon sensorin saa kiinnitettyä myös pariin Adidas-merkkisiä kenkiä, jollaiset omani sattuvat olemaan.
Nyt olen näprännyt Nike+ -juttuja netissä jo hyvän tovin, suunnitellut reittejä, asettanut tavoitteita, pohtinut sopivaa soittolistaa lenkkeilyä varten… Vielä kun saisi verkkarit päälleen ja kengät jalkaan. Ja siis vielä itsensä ovesta ulos.
Vinkkejä lenkkeilyn aloittamiseen? Power songit jakoon! Kauanko kestää, että se veren maku lähtee suusta? Halukkaita osallistujia juoksemaan nettihaastekisaa Nike+ -sensorin ja palvelun avustuksella? (Vain huonokuntoiset, urheilua vihaavat, patalaiskat ja lyhytjalkaiset tytöt saavat osallistua.)
muistatko siskoseni, miten silloin aloitettiin. käveltiin, juostiin, käveltiin, juostiin, vuorotellen. meniköhän pari viikkoa, niin jo pelkästään juostiin! aloita nytkin niin, lisäät juoksua vähitellen. lupaan että hyvä tulee <3
Äh, täällä samanlainen tapaus. Olen viime syksystä suunnitellut TAAS aloittavani, mutta kappas kun se kotisohva ja jäätelö maistuu paljon enemmän…ehkä mä vielä. :)
Haluaisin kysyä tuosta ostamastasi Acnen Wham Patch -neuleesta. Siinä on siis silkkiselkä? Onko koko selkä pelkkää silkkiä vai onko välissä tuo etupuolella oleva puuvillaneulos? Jos ei ole, niin näkyykö selästä paljon läpi? Kiinnostaisi tietää, koska olen mielestäni ansainnut moisen syntymäpäivälahjaksi. :) Neuleen mallikin on kuin tehty tällaiselle epälenkkeilijälle, heh.
sis, nyt tuntuu etten ikinä pysty samaan. Tuo siru ei pysty ihan teikäläisen tasoiseen piiskaamiseen. Itkettää koko homma, kävin puskeen just 38 minuuttia Töölönlahdella veren maku suussa enkä saatana takas enää mene :(
Milla, mullekin jätskiä. Paljon miellyttävämpää kuin mitä tuo puhina ja puuskutus tuolla pihalla olivat. En ymmärrä kun jotkut julistavat liikunnan iloa ja ihanuutta – mun mielestä tuo puuha vaan on suoraan helvetistä eikä siitä koskaan mikään hyvä olo ole tullut.
Mutta Wham Patchista tuli hyvä fiilis! ;) Selkä on muutoin kokonaan silkkiä, paitsi ylhäältä n. 5 cm on neulosta ja alhaalta resoria ja hihat ovat toki kokonaisuudessaan puuvillaa. Silkki on läpikuultavaa, oon ajatellut käyttää mekkoa sellaisen ohuen pitkän topin kanssa. Ei siitä läpi näy, paitsi ehkä jos sattuu joku kirkas spottivalo selän taakse. Oon ostanut Hennesiltä sellaisia muistaakseni 7,90 maksavia ohuilla säädettävillä naruolkaimilla varustettuja Divided-puolen pitkiä toppeja, jotka ovat kaikkien Wham-neuleiden parasta seuraa. Suosittelen!
Täällä eräs huonokuntoinen, urheilua vihaava, patalaiska ja lyhytjalkainen tyttö. Viimeksi siinä kesä-syksyn vaihteessa on tullut lenkkeiltyä. Keväällä on aina loskaa, kesällä liian kuuma (pitäisi nousta jo neljältä jos tahtoo lenkkeillä ilman että koko pururata alkaa tulvia siitä hiestä mikä nousee otsalle kun juoksee kakskytplusasteisessa ilmastossa), syksyllä aina sataa eikä mulla ole mitään vedenpitäviä vaatteita, talvella on liian liukasta ja pimeää ja kylmää. Niin. Aika hyvin voi yhdellä kädellä laskea ne kerran kun vuoden aikana viitsii lähteä lenkille. Muistelen kyllä joskus nuorempana pitäneeni juoksemisesta, mutta se nyt taitaa olla vain sitä että ennen vanhaan kaikki oli paremmin…
Kai tän saisi tästä taas uuteen alkuun jos oikein yrittäisi. Vaadittaisiin kyllä uudet juoksuvaatteet ja jotenkin ei houkuta hypätä niihin jokaisesta urheilukaupasta löytyviin ihoanuoleviin legginsseihin kun ei oo ihan timmissä kunnossa. Eikö oo olemassa mitään normaaleja juoksuvaatteita joissa ei hävettäisi painella tuolla ihmisten ilmoilla? Ilmoittele jos sellaisia näkyy. Mä en lähde purtsille yhtään aiemmin.
oon huono neuvoja enkä lenkkeile, mutta koululiikunnassa meille yritettiin joskus havainnollistaa että lenkkeilyn ei tarvitse olla kamalaa ja pistettiin hölkkäämään kevyesti kera sykemittarin ja ainakin siinä ajassa se oli ihan mukavaa. eli jos koitat yksinkertaisesti vielä kevyemmin ja lyhyemmän aikaa? mulle siitä ainakin tuli ihan mukava fiilis.
musiikista ei muuta tule mieleen muuta kuin Tori Amosin Professional Widow.
[…] issues talk to me « välineurheilua […]
vesiheinikki, mä en enää tiedä miten olisin voinut liikkua hitaammin ja lyhyemmän aikaa :D Vartin takia en jaksaisi vaatteita edes vaihtaa.. Ja mä vuorottelin hölkkää ja kävelyä. Tässä on vielä pieni toivonkipinä, että koko homma oli kamalaa siksi että olin koko viime viikon enemmän tai vähemmän kipeenä ja että olin viikonlopun työmatkalla ja täten vielä normaaliakin väsyneempi. Seli seli.
Hei kiitos Inke noista Whamia koskevista tiedoista. :) Viimeistään nyt vaikuttaa siltä, että tuo on syntymäpäivälahja minulta minulle. Ja alle sopivia toppeja löytyy vaatekaapista vaikka kuinka, joten ongelmaa ei pitäisi olla.
Ja sitten vielä kun pääsisi sinne lenkille eikä haaveilisi vaan Whameista! Sinä pääsitkin jo alkuun. Wake me up before you go go… :D
Milla, eipäs kuule kestä! Jos oot täällä pk-seudulla, niin Beamista löytyy ja Gaudeteenkin oli kuulemma tulossa. Ei tarvi sitten sikaa säkissä ostaa :)
Sä saat hei varmaan alennuksella noi kustomoidut Niket koska ne pääsevät helpolla: ei tartte kun vaihtaa parin kirjaimen paikkaa perus Niken merkistä kun osuu jo nimi oikeaan. Ihan varmasti saat ne halvemmalla kuin esim. joku Marja-Terttu tai Johanna-Pauliina.
Mulla on aina kauden aluksi päämääränä jaksaa juosta 30min. Jos tulee ahdistus niin kävelen välillä ihan reilusti. Kun on hetken juossut sitä puolta tuntia niin on mahtava tunne kun jaksaakin enemmän, ihan huomaamattaan. I’m with you! :)
Minäkin olen huonokuntoinen, urheilua vihaava, patalaiska ja lyhytjalkainen tyttö, joten melkein voisin osallistua haasteeseen ;)
Mun olisi tarkoitus aloittaa tänä keväänä juoksuaharjoitukset. Hiukan vaan hirvittää, miten pahasti juoksu alkaa turhauttaa, kun havaintojeni perusteella teen kävelylenkit nopeammin kun hölkkälenkit. Tähän toki syynä saattaa olla se, etten ole saanut koottua täydellistä soittolistaa juoksulenkeille, kun taas kävelylenkeille muodostunut soittis kiidättää mua vauhdilla eteenpäin. Jostain syystä toi kävelysoittis ei vaan sovi juoksulenkeille.
Vähän ehkä harmittaa sekin, että mun on pakko ostaa uudet juoksutossut, vaikka mielelläni käyttäisin rahat ihaniin kesäkenkiin. Nyt vaan on turhan helppoa jättää lenkit väliin, kun vanhoista lenkkareista pohjat on kuluneet puhki (ja tähän puhkikuluttamiseen vaadittiin monenmonien vuosien laahustelu soralla, ei mitään päivittäisiä juoskutreenejä).
Siinä missä muut asettaa tavoitteekseen juosta esim. Naisten kympin, itse ajattelin yrittää juosta kesään mennessä edes kilometrin pituisen matkan ilman kuolemista kotiin päästessä :)
älkä juokse, kävele. sillo uppoo indiekin. koska juoksu on paskaa, tuhoo nilkat ja polvet, näyttää tyhmältä ja juostessa ei voi vetää röökiä. t: lenkki viimeks viime kesäkuussa
Itselläni juoksufibat tuli erään lenkin aikana, kun tajusin että eihän tää tunnu miltään! Jalat rullasivat ihmeen kevyesti ja tuntui että voisin vain jatkaa ja jatkaa ja jatkaa ja…
Mutta kyllä ne lenkit välillä tuntuu oksennukselta vaikka tätä harrastaisikin monta kertaa viikossa.
Mun mielestä nautinnollinen juokseminen on ihan musiikista kiinni.
Kaksi ihan parasta juoksuntahdittajaa viimeaikoina (siis viime syksynä kun en saa noin kylmään lähdettyä) on olleet TV on the Radio: Wolf Like Me ja Metric: Gold Guns Girls. Nämä kun laittaa niille paikkeille kun kuvittelee luovuttamisvimman iskevän niin vielä pystyy pitkään. Block Party ja Placebo tuntuvat yleensä toimivan hyvin tarkoitukseen myös. Viime keväänä juoksin paljon Ladyhawken kanssa.
Nina, mä oon kans sitä mieltä että ainakin mun pitäisi saada Inke-Niket halvalla – eihän niiden hei tarvi ku vaihtaa niiden kirjainten paikkoja ;) Toivottavasti pääsen pääsiäisen aikaan taas lenkille. Eilen olin tosi myöhään töissä ja tänään… Olen niin kuolemanväsynyt 10 päivän työputken jälkeen että kykenen enää vain korisemaan sohvalla ja tuijottamaan telkkua. Oikeasti.
Lotu, ihanaa etten ole yksin :D Pitää duunata hölkkäsoittolista, kaikki mun juoksemiseen sopiva musa on vanhalla iPodilla ja meillä on tässä välissä toki konekin hajonnut.. Eli pitäisi rippaa paritkymmenet (köh, alakanttiin) cd-levyt koneelle ja siirtää puhelimeen. Tässä kun alkaa musaa säätämään, välttyy lenkiltä jo aika monta päivää ;)
nata, kiitti tsempistä! Kävely nyt on kivaa. Juoksu ei. Siksi juoksun on oltava tehokkaampaa. Hö. Mä oon sitä paitsi aivan satavarma, että näytän juostessani vähintäänkin häiriintyneeltä.
Tuuli, montako sataa juoksulenkkiä tarvitsit ennen tuota positiivista kokemusta? :D
Ancka, kiitos vinkeistä! Metriciä en oo ees kuunnellut, mutta uskon että TV on the Radio hoitaa homman hienosti. Bloc Party on jo aiemmilta lenkkeilykerroilta tuttua seuraa. Ihanaa.
Inke, jos sulla on vanha iPod edelleen tallessa ja toimintakuntoinen, siltä saa musiikit kyllä ulos. Mä sain siirrettyä iPodini musiikkikirjaston talteen miniläppärilleni MediaMonkey-nimisellä ilmaisohjelmalla, joka löytyy helposti googlettamalla. Tosin en ole varma, toimiiko MediaMonkey vain Windows-koneilla, mutta eiköhän sopiva ohjelma löydy macin käyttäjillekin. Niin että älä turhaan aloita cd-levyjen rippaamista, vaan käytä säästynyt aika soittolistan laatimiseen. Siihen kun saa upotettua ilman levyjen kopiointiakin useamman juoksulenkin ajan. Täytyyhän sitä nyt listaa laatiessa miettiä sopivaa rytmitystä, jotta lenkillä voi juosta musiikin tahdissa välillä vähän hitaammin ja välillä voi sitten kiihdyttää oikein vauhdikkaan spurtin ;)
[…] Hankin maaliskuun loppupuolella terveemmän, aktiivisemman elämän kannustimeksi iPhonen kanssa yhteistyötä tekevän, lenkkariin asennettavan Nike+ -sensorin. Kaksi tuntia hankintahehkutuksen jälkeen olinkin sitten käynyt jo ensimmäisellä lenkillä, jonka jälkeen en todellakaan kokenut sitä paljon mainostettua liikunnan iloa. Päällimmäisinä tunteina olivat tuska, pettymys ja kärsimys. […]