Vai että liikunnan iloa… Tuntematon käsite. Kylkeen pisti ja suussa maistuu veri. 38 tuskan minuuttia. Huomenna en jumalauta juokse.
Tällä hetkellä olen aivan valmis heittämään tuolla Nike+ -läpyskällä näkinkenkiä Töölönlahteen. Sensorin ja pidikkeen viemät 40 euroa olisi varmaan kannattanut sijoittaa suklaaseen ja punaviiniin, kohtuudella nautittuna kun niistä ei saa aikaiseksi yhtä kamalaa oloa kuin liikunnasta ja niihin nyt ei muutenkaan pety koskaan.
Nike+ -sensorikin toimisi huomattavasti paremmin, jos se antaisi jalkoihin pieniä sähköiskuja. Nousisivat vikkelämpään, nääs. Tuli muutenkin huomattua matkan varrella pari juttua:
1) iPhoneni musiikkikirjaston sisältö on suunniteltu suklaalle ja punaviinille, ei urheilulle.
2) Kattavasta valikoimasta herkkää kitaraindiepoppista ei kovin hyvää power songia ohjelmaan saanut valituksi.
3) Jos vaivautuisi lukemaan käyttöohjeet ennen käyttöönottoa, olisi saattanut tajuta että systeemin mahdollistamat valmentajan kannustushuudot ovat maksullista kamaa ja olisivat vaatineet hieman ennakkovalmisteluja. Olen hieman ihmeissäni siitä kuinka pettynyt olen, kun en kuullutkaan tsemppihuutoja matkan varrella.
4) Kamalasta puuhasta ei tullut mukavaa, vaikka kuinka yritin ostaa sen mukavammaksi. Miksi, oi miksi tässäkään ei ole oikotietä onneen?
Jatketaan harjoituksia.
Luonnetta se kysyy. Kandee alottaa matalalla sykkeellä ja leppoisella, mutta energisellä popilla. Juokseminen on lystiä ja siitä tulee pirun hyvä olo. Kunhan saa juonen päästä kiinni. Itse juoksen 6 kertaa viikossa. Joka viikko. Ympäri vuoden. Suosittelen. Elän salettiin 150 vuotiaaksi. Lekurissa tomografi näytti, että suonet on kuin 10-vuotiaalla, vaik’ ikää on triplasti. Hip hei! Anna palaa.
Sam, kiitos vinkeistä ja kannustuksesta. Tän päiväisen perusteella taas olisin melko valmis valitsemaan mielummin lyhyemmän mutta juoksuttoman elämän… Hoi hoi. Ei se voi aina näin kamalaa olla. En voi enää tuudittautua siihen että juoksu ei vaan ois mun laji… Mikään kun ei ole vielä tainnut olla sitten minun lajini. Pakko vaan valita joku.
Muistan, kun kävin ensimmäisen kerran salilla tekemässä punttitreeniä poikaystävän opastamana. Ihan kamala reissu, jalat oli niin tukossa koko viikon että itku meinas tulla kun jouduin nousemaan portaat ylös. Pidin poikaystävääni sadistina, ja olin täysin vakuuttunut, että liikunta ei vaan sovi mulle. Mutta tässä sitä ollaan tyytyväisenä kolme vuotta myöhemmin, käyn salilla neljä kertaa viikossa, ja joka kerta on niin hyvä olo kun on tullut lähdettyä. Tsemppiä!
Hienosti tehty!
Meillä siskon kans sama projekti käynnissä, mennään hissukseen kävely-hölkkä-linjalla. Tosin sisko juoksee järkevästi, kun omasta mielestäni pitäis juosta täysillä Phoebe-tyyliin niin kauan kuin jaksaa ja sitten vähän kävellä :)
Tsemppiä juoksukuuriin! Tulee siitä myöhemmin illalla mielettömän hyvä fiilis ja huomenna vielä parempi (paitsi lihassärky, mutta tietääpä tehneensä jotain)
Muistaakseni jostain Porin (heh) kaupungin sivuilta löytyy aloittelijalle sopiva juoksukoulu.
LOL @ ilme!
Vinkkinä voin sanoa sen, että ei kannata yrittää shufflea koko musiikkikirjastosta vaan luo lenkkeilyä varten oma soittolista, jonne siirrät motivoivampaa tavaraa. Ja juoksemisessa on se hieno puoli, että sen voi tehdä juuri sillä nopeudella kuin itse näkee parhaaksi. Jos juokseminen tuntuu pahaalta niin sitten höllää hetkeksi.
”systeemin mahdollistamat valmentajan kannustushuudot ovat maksullista kamaa”
Ai? Tällaisesta en ole kuullutkaan.
Joo, vaikka muuten kuuntelen enemmän indiepainotteista musaa niin treenaillessa on pakko olla pop, r’n’b ja housea. Motivoi enemmän mua ainakin, ja tempo on kohdilla.
M.I.A.:n paper planes on ihan paras biisi siihen kun on lähdössä kotiovelta naama mutrussa töölönrantaa kohti! vaikka et muuten kyseisen henkilön musiikkia kuuntelisikaan, lupaa että kokeilet edes yhdesti!
Sointu, ihailen sinua. Mun pitää vain saada puristettua jatko alkaneelle harrastukselle vaikka väkisin. (Pakko hommata Janille joku pesäpallomaila tms., jolla hän voi ”kannustaa” minut ulos ja Töölönlahdelle.)
Yvonne, ahhahaha @ Phoebe-tyyli! Mä uskon että näytän juostessani aivan Phoebelta. Ainakin muilla on hauskaa, ellen mä saa juoksusta riemua revityksi. Mut kiitos tsempistä, kyllä mä vielä…
Perttu, Ghostface voisi toimia :D Ja enköhän mä saa sieltä ne kannustushuudotkin irti.. Ostin iTunesista jonkun A-Trakin Nike+-miksauksen juoksua tahdittamaan. Eiköhän tämä tästä.
Sofie, näin kai se on. Taannoin juostessani kuuntelin paljon Top Billinin mixtapeja, ne toimivat aivan mainiosti. Pitääkin hommata ne takaisin, kun katosivat koneen ja iPodin levittyä.
sis, oon kokeillut monestikin :D Arvaa mikä siinä on huono puoli? Kun tulee ne ammuskelukohtaukset, tekee mieli muka ammuskella sormista tehdyllä pyssyllä ilmaan. Sepäs se vasta viksulta näyttäisikin.
[…] asennettavan Nike+ -sensorin. Kaksi tuntia hankintahehkutuksen jälkeen olinkin sitten käynyt jo ensimmäisellä lenkillä, jonka jälkeen en todellakaan kokenut sitä paljon mainostettua liikunnan iloa. Päällimmäisinä […]