kaikella on rajansa

”Hieno neulebleiseri”, totesivat Inke ja Jan yhteen ääneen Stockan Filippa K -osastolla tänään.

”Mitä jumalauta, ei-ole-todellista”, totesivat Inke ja Jan kotona tuntia myöhemmin.

Uuden, 270 euroa maksaneen neulebleiserin selässä oli reikä. Joka oltiin paikattu. Mustalla ompelulangalla. Ja niin, takki oli ihan siellä täysihintaisten tangossa. Us-ko-ma-ton-ta. Emme ole koskaan aiemmin tunteneet oloamme asiakkaina näin aliarvioiduksi ja -arvostetuiksi. Pöyristyttävää, hävytöntä, häikäilemätöntä, ennenkuulumatonta.

Stockan mukaan neuletta ei ole lähetetty minnekään paikattavaksi. No, koskaanhan ei tietysti voi olla täysin varma… Mutta on se helevetin kumma homma ja melkoinen sattuma, että Janin viime vuonna ostetuista merinovillatakeista löytyi myös reikiä. Ensimmäisen kohdalla myymälän antamana diagnoosina olivat asunnossamme pesivät turkiskuoriaiset, jotka ovat villatakin kuulemma järsineet. Jaa-a, kyllä olemme onneksemme saaneet nirson kuoriaiskannan riesaksi… Reilu puoli vuotta myöhemmin reikiä ei ole vieläkään löytynyt muista villaneuleista, paitsi siis näistä kahdesta Filkan neuleesta.

Pohdimme täällä kovasti, miten ihmeessä tämä villatakki tuli ostettua näistä aiemmista kokemuksistamme huolimatta… Harmiksemme joudumme kyllä ilmoittamaan, että poikkeuksellisen nirso turkiskuoriaiskantamme jää jatkossa ilman ruokaa, if you get the point.

Jessus.

huppista

Kotimatka oli kohtalokas. Menin Beamiin odottamani neuleen perässä, poistuin kevättakki kainalossa.

Pitäisi pihistellä ja säästellä hankintoja huhtikuun NYC-reissulle. Mutta minullapas on tälle takille perustelut.

1) Olen huonohko shoppailemaan matkoilla. Menen paniikkiin ja ahdistun, kun tiedän ettei aikaa sovitteluun ole rajattomasti. Eikä toiselle puolelle kaupunkia palata sen mietityttämään jääneen t-paidan perässä enää seuraavana päivänä. En joko osta mitään – ja kadun – tai ostan ja kadun.

2) Joskus matkoilla tulee tehtyä tyhmiä hankintoja. Sitä heittäytyy mukaan lomakaupungin tyyliin, ostaa joskus epähuomiossa vaatteita jotka eivät sovi millään yhteen loman jälkeen koittavan arjen ja rutiinien kanssa.

3) Ei se vaate ole sen hienompi, jos se on ostettu ulkomailta. Miksi odotella ulkomaille, jos täydellinen tulee vastaan kotikulmilla? Ja joo, ”vielä hienompi” voi tulla vastaan ulkomailla. Useimmiten sellaiseen ei sitten kuitenkaan ole rahaa, eikä varsinkaan lomalla. Hotellit, ulkonasyömiset, pääsy- ja metroliput, satunnaiset kaffekupposet ja viinilasilliset maksavat, vaikka valuutta olisi mikä.

Matkaa odotellessa ja takkiin tyytyväisenä lavastin asun, joka saattaa olla päälläni sitten New Yorkissa taapertaessamme The Whitest Boy Aliven keikalle. Ja takki.. Se on niin minua.

Takki A.P.C.