Höh. Jätin tämän kenkäostosmorkkiksissani roikkumaan Papercutin naulakkoon Tukholman reissulla. Sorry…
Onhan noita kangaskasseja jo kaapit ja hyllyt täynnä, mutta tässäpä olisi ehkä ollut sitä jotain uimakamppeiden raahaamisavuksi. Niin, tammikuussa ihmiset tekevät kaikkea kummallista. Eiköhän tilanne normalisoidu viimeistään helmikuussa.
Sorry, we are not sorry -kangaskassi, n. 25 €, papercut.se
Tapahtui tammikuussa:
Poika äidilleen: ”Katso, millaiset kengät tilasin netistä.”
Äiti pojalleen: ”Juuri samanlaiset kuin ne, jotka tarjouduin tuomaan sulle tuliaiseksi Barcelonasta silloin kymmenisen vuotta sitten, eivätkä ne kelvanneet.”
Mitä opimme tästä? Äiti tietää aina.
(kuva Caliroots.com)
Aaahhahhahaha. Ja pari kyyneltä.
Tapahtumapaikkana Tukholma, tarkat koordinaatit osuivat osoitteeseen Krukmakargatan 24-26. Pöydällä pojotti pari jo jonkinlaisiksi kulttiklassikoiksi muodostuneita Acnen Pistol-saappaita. Koko? 36, passaa. Hinta? Halvempi kuin Acnen saappaat suomessa… Miinus neljäkymmentä prosenttia.
Eli Acnen Pistolit reilussa alessa, hintaa jäljellä noin 200 euroa, ainoa jäljellä oleva pari on omaa kokoani? Voitinko juuri lotossa vai mitä täällä tapahtuu?
Kengät jalkaan ja vilkaisu peiliin… Ja sitten totaalinen repeäminen. Ja joo, myös Jan nauroi – oikeutetusti.
Saappaan varsi ei vain ollut reilusti väljä, se oli myös hieman liian pitkä. Siis noin kymmenen senttiä. Olisin pystynyt käyttämään näitä saappaita nykyään niin muodikkaina over the knee -versioina… Jos en olisi välittänyt liiemmin siitä, että lopputulos ei ollut chic vaan ennemminkin kahluusaapas. Mystisesti koko 36 oli reilusti väljä myös jalkaterän osalta, mutta se nyt taisi tällä kertaa olla se pienin ongelma.
Ehkä sitä joskus on liiankin itsekriittinen, mutta rehellisesti – en muista, milloin joku vaatekappale olisi sopinut meikäläiselle näin huonosti. No, yksi tarve vähemmän…
© 2009 — 2025