Muutama tuntemani naishenkilö olisi valmis tappamaan näistä kiilakorkokengistä. Onneksi uhriluku jäänee alhaiseksi, sillä näitä ei valmisteta koossa 36. Usko tai älä, mutta nämä ovat Rick Owensin miesten kengät. Jep. Miesten kengät.
Jos olisin julma, niin ostaisin nämä kotikengiksi ja aiheuttaisin aivan hysteerisen paljon kateutta kanssabloggaajassani. No, onneksi en ole ihan niin julma.. Enkä myöskään tarpeeksi varakas moiseen huumoriin.
Rick Owens Wedge Ankle Boots, 723 €, luisaviaroma.com
Jahas, jälleen kerran ruotsalaisen vaatemerkin vaatteita esittelyssä. Osaammehan me toki Suomessakin vaatteita tehdä – ääripäinä tuppaavat vain usein olemaan upeat nuorten suunnittelijoiden luomukset ja tavanomainen trikootavara. Arjen käyttöön tehdyt, aikaa kestävät mutta ajan hermolla olevat suomalaiset vaatemerkit ovat valitettavan vähissä. Ravistelkaa minua, jos olen asian suhteen aivan väärässä ja katselen asioita liian sinikeltaisten lasien lävitse.
Whyredin syysmallistoa ilmestyy hiljalleen heidän verkkokauppaansa. Sivustolla esiteltävät neuleet, mekot, housut ja hameet eivät valitettavasti herättäneet mitään suurempia tunteita. Mutta takit ja kengät Whyred todella hallitsee!
Tyylikkäitä mutteivät tylsiä. Jos laatu vain kestää asettamani odotukset, tällaisesta takista riittäisi riemua vuosiksi. Tiedän, jankutan asiasta ja hehkutan yksinkertaisia vaatteita, jotka eivät koskaan tule surffaamaan trendien korkeimmilla aallonharjoilla. Keskustelua aiheesta on ollut viime aikoinakin mm. Sugar Kanen ja Stellan tonteilla, hyvä hyvä!
Mutta minkäs teet, järkevämpää on sijoittaa vaatekappaleeseen kerralla hieman suurempi summa ja laittaa vähät pennosensa kiinni johonkin sellaiseen, joka kestää niin aikaa kuin käyttöä. Samalla rahalla saisi varmasti kassitolkulla kamaa, joka on tällä hetkellä in, hip ja pop. Suurin osa edullisista, juuri tämän hetken trendivaatteista ilmeisesti tiedostaa elämänkaarensa muodin huipulla kestävän vain kaksi viikkoa, sen jälkeen vaate päättää itse päivänsä repeilemällä saumoista ja haalistumalla pesussa.
Toki myönnän itsekin harrastaneeni samaa edullisuuteen ja määrään perustuvaa rytkyjen haalimista. Muutama onnistunut halpisostos toki roikkuu edelleen kaapissa ja pysyy käytössä, mutta valtaosa noista hetken huumassa tehdyistä hankinnoista rankaisee minua edelleen kummittelemalla vanhoissa valokuvissa kaikessa mauttomuudessaan. Jotkut jutut alkavat nimittäin näyttää sanoinkuvaamattoman kamalilta yllättävän lyhyessä ajassa…
Näiden kenkäparien taas en usko tekevän sitä temppua:
Nämäkin haluaisin ylentää ajattomien klassikkojen ryhmään. Näistä äitikin tykkäisi – ”mahtuuhan niihin villasukat”? Voi kyllä.
Ja vitsi, miten hyviltä nuo ruskeat nilkkamittaiset popot näyttäisivätkään ylemmän kuvan vasemmanpuoleisen takin kanssa! Varsinkin, jos takin lisäksi kantajalla sattuisi olemaan päällään esimerkiksi harmaa villatakki, tummansini-valkoraitainen raitapaita sekä keskisiniset, kapealahkeiset farkut. Noiden oikeanpuoleisten kenkien näkeminen lämmittää sydäntä, eikä vähiten siksi, että omasta kenkähyllystä löytyy hyvin paljon tuota paria muistuttava Vagabondin talvikenkä toissa talven mallistosta.
Tämän kenkäparin kanssa meinasin menettää järkeni jo viime huhtikuussa. Nämä nilkkurit olivat jo viime kevään mallistossa, eivätkä ahkeralla toivomisellanikaan ilmestyneet kesän alennusmyynteihin. Yhyy!
Seisoskelin nimittäin huhtikuussa Tukholmassa parissakin liikkeessä nämä hävyttömällä 11 senttimetrin korkuisella puukorolla varustetut nilkkurit jalassa. Paino siis sanalla seisoskelin – en uskaltanut ottaa askeltakaan nolon naamalleenrojahtamisen pelossa. Kengät olivat aivan liian kalliit tällaisen korkkariamatöörin harjoittelukengiksi, mutta haluaisin todella nähdä ne sellaisissa jaloissa, jotka pystyisivät myös etenemään niillä. Ne ovat upeat.
(kuvat Whyred)
Jos jatkamme ruotsalaisista vaatemerkeistä raportoimista vielä kauankin, joku ostanee meille kohta menoliput länsinaapuriin. No, tämä ei olisi välttämättä niin paha asia.. Toivottavasti kestätte kuitenkin vielä yhden ruotsijutun, sillä seuraavana jonossa olisi J. Lindeberg. Siis merkki, jonka ihmiset valitettavasti muistavat parhaiten siitä jäätävästä valkoisesta lenkuralogostaan, joka 2000-luvun taitteessa kirjailtiin isolla rumien, räikeiden huppareiden rinnuksiin. J. Lindebergin tyyli on onneksi muuttunut näistä ajoista – ja paljon.
Syksyn ja talven mallistossa on selkeää parannusta viime vuosien mallistoihin verrattuna. Raikas, pirteä tuulahdus joka muistuttaa siitä, mitä J. Lindeberg on parhaimmillaan. Kuvissa näkyvistä vaatteista uskoisin pikkutakin olevan ainoa vaate, joka saattaa päätyä omaan vaatekaappiini. Muut kuvat saavat luvan toimia mainioina inspiraationlähteinä. Olen etsiskellyt uutta mustaa pikkutakkia jo pitkään, ilman onnea. On yllättävän vaikeaa löytää hyvin istuva pikkutakki, jonka leikkaus on kapeahko ja pituus oikea.
Ensimmäisen asukokonaisuuden päällimmäisenä kerroksena toimii neule, joka näyttäisi tulevan suoraan isoisän vaatekaapista. Sen alla on harmaa pikkutakki, valkoinen kauluspaita sekä musta kapea solmio. Nämä yhdistettynä mustiin kapealahkeisiin puvun housuihin on aivan täydellinen yhdistelmä, jonka aion yrittää toteuttaa itsekin. Toivottavasti lopputulos on yhtä rento ja tyylikäs.
Kontrastia asuihin tarjoaa klassinen musta nahkatakki, joka alkaa vaikuttamaan yhä todennäköisemmältä hankinnalta. Missä minä olin, kun kaikki muut hankkivat omansa? Keskimmäisen kuvan mustat sirot nahkasaappaat tai jotkut samanhenkiset päätynevät myös hankintalistalle, sillä ne näyttävät todella upeilta. Valitettavasti J. Lindeberg on kärsinyt samasta hintojenkorotustaudista kuin Acne viime aikoina.
Hyviä valkoisia kauluspaitoja ei voi koskaan olla liikaa. En kuitenkaan ymmärrä, miksi suurin osa valkoisista paidoista on niin ohuen ohuita, että ne paljastavat paljon enemmän kuin toivoisin. En myöskään ymmärrä ohuen ohuita kinkkusiivuja, juustopaloja tai mitään muutakaan. Mielestäni koko käsite ”ohuen ohut” pitäisi kuopata, ainakin mitä miesten vaatteisiin ja leikkeleisiin tulee.
Keskimmäinen kuva on mielestäni koko malliston parhaimpia ja mainitsinkin jo haluavani tuollaisen pikkutakin. Toivottavasti kuvassa näkyvä ”pikkutakin kaulukset pystyyn” -juttu ei tule olemaan uusi ”pikeepaidan kaulukset pystyyn” -look, joka ei vaan suostu katoamaan katukuvasta. Älkää käsittäkö väärin, tässä kuvassa pystyssä olevat kaulukset näyttävät todella hyvältä. Pelkään vaan, ettei sama kikka tule näyttämään ihan yhtä hyvältä jokaisella kaduntallaajalla, homman toteuttaminen kunnialla taitaa vaatia aika paljon muultakin asulta sekä kantajaltaan.
Viimeisessä kuvassa näkyvä musta takki kiinnostaa. Paljon. Alan hahmottaa miltä seuraava talvitakkini voisi näyttää. Nykyinen duffelini on palvellut minua hyvin ja se on uskollisesti pitänyt minut lämpimänä jo monta talvea. Valitettavasti sen elinkaari lähenee loppuaan kun loimilangatkin paistavat jo hihansuista, uuden talvitakin hankkiminen on väistämättä edessä.
Tästä on hyvä alkaa odottamaan ensi kevään mallistoa, joka muuten on Pierangelo D’Agostinin ensimmäinen mallisto J. Lindebergille. Mies on aiemmin suunnitellut muun muassa myös minimalismin mestarille.
(kuvat Selectism)
© 2009 — 2024