kuukautta myöhemmin

Nyt alkaa olla kuukausi mineraalimeikkaamista takana, lienee pienen yhteenvedon paikka. Kertaukseksi ensimmäisen postauksen missanneille: täällä ollaan siis testailtu mineraaleja Bare Escentuals Get Started -pakkauksen kanssa. Ohessa omia kokemuksiani sekä valaistuneen amatöörin laatima käyttöopas mineraalipuutereille.

1) bareVitamins Skin Rev-er Upper, 2) bareMinerals Original SPF 15 Foundation, sävy Light, 3) Warmth All-Over Face Color, 4) bareMinerals Mineral Veil

Meikin olen nykyään pohjustanut pakettiin kuuluneella vitamiinivoiteella (1). En tiedä, onko siitä ollut erityistä hyötyä, mutta eipä ole kyllä ilmennyt haittaakaan.. Ja on vaikea sanoa, olisinko yhtä tyytyväinen mineraalimeikkeihin ilman tällä pohjustamista. Kosteusvoiteen olen aamuisin skipannut, vaikka vitamiinivoide ei sitä varsinaisesti kuulemma korvaakaan.

Itse ehostus alkaa meikkipuuterilla (2). Toistaiseksi olen käyttänyt pakkauksen mukana tulleesta kahdesta sävystä (Light ja Fairly Light) tummempaa versiota, vaaleamman käytän pois, kun taas kalpenen talveksi. Jauhe on ollut uskomattoman riittoisaa – kuukauden päivittäisen käytön jälkeen testauspaketin 2 gramman purkista on vielä ainakin puolet jäljellä. Veikkaan, että myyntikokoisesta 9 gramman purkista riittäisi riemua varmasti puoleksi vuodeksi! Uskomatonta.

Olen hoitanut samalla tuotteella paitsi pohjustuksen, myös silmänalusten, punoittavien nenänpielten ja pienten virheiden peittämisen. Jäljen peittävyyttä olen onnistunut säätelemään yllättävän hyvin pakkauksen mukana tulleilla siveltimillä – samalla jauheella tekee vaikka mitä.

5) Flawless Application Face Brush, 6) Full Coverage Kabuki Brush, 7) Maximum Coverage Concealer BrushAloitan meikkipuuterin levittelyn yleissiveltimellä (5). Puuteriahan pitää ravistella purkista pieni määrä rasian kanteen, pyöritellä se siveltimen sisään ja koputella ylimääräiset jauheet pois. Pienestä määrästä voi toki olla monenlaisia käsityksiä, mutta määrittelisin sen hyppyselliseksi… Ja hyppysellisenkinhän jokainen määrittelee omalla tavallaan, tietty. Oikean määrän oppii varmasti ripottelemaan käyttäessään, mutta parempi aloittaa vähällä – kuten sanottu, nämä ovat riittoisia.

Yleissiveltimellä sivelen siis puuteria ohuelti kasvoilleni, silmäluomia unohtamatta. Kabuki-siveltimellä (6) pyörittelen lisää peittävyyttä niihin kohtiin, joiden koen sitä tarvitsevan – yleensä poskipäille, otsaan ja leukaan. Viimeisen silauksen taputtelen paikoilleen peitevoidesiveltimellä (7). Superpeittävän jäljen saa aikaiseksi, kun ensin painelee siveltimellä peitettävää kohtaa, sitten sivelee jäljen tasaiseksi. Erillistä peitevoidetta en ole toistaiseksi kaipaillut, vaikka merkin Bisque-peitepuuteri onkin kuulemma loistotuote.

Meikkipohjan levittelyn jälkeen olen orjallisesti tupsutellut pakkaukseen kuulunutta ”aurinkopuuteria” (3) poskiin varjostuksenomaisesti ja tuomaan väriä kasvoille.. Mutta enköhän jatkossa pärjäisi ilmankin, pelkkä poskipunakin riittää minulle. Viimeistely ja meikin kiinnitys hoidetaan värittömällä puuterilla (4), joka poistaa sen viimeisenkin kiillon kasvoilta. Näiden tuotteiden levittäminenkin hoituu siis tuolla perussudilla.

Kaikista purkeista, puteleista ja harjoista huolimatta käyttö on ensimmäisen viikon pienen kömpelyyden jälkeen tuntunut superhelpolta. Itse asiassa tuotteita ja tavaroita ei ole sittenkään entistä enempää – perinteiseen varustearsenaaliini kun kuuluivat myös meikkivoide, peitevoide, irtopuuteri, poskipuna ja aurinkopuuteri, meikkisieni ja -sivellin, peitevoidesuti, poskipunasivellin ja puuterivippa. Huh.

Itse meikki pysyy siistinä koko päivän. Puuterit tuntuvat sopeutuvan päivän myötä iholle puskevaan rasvaan hyvin ja imevän sitä itseensä vielä pitkään levittelyn jälkeenkin. Pakkeloidulta ei ole olo tuntunut missään vaiheessa! Liekö sattumaa, mutta mitään kummempia näppylöitä ei ole tämän kuukauden aikana naamaan ilmaantunut. Vannon, että normimeikkivoiteiden aikana tällaista hyvän ihon kuukautta ei ole ollut! Ja voi, kunpa olisin tiennyt tällaisista tuotteista jo teini-iässä iho-ongelmien kanssa kamppaillessani.

Jos jotain miinusta pitää keksiä, niin hinnat ovat Suomessa melko suolaiset.. Ja oikean meikkivoidesävyn valitseminen netin avulla on tuurin ja googlailun varassa. Itse päättelin – olen suomalainen, blondi ja kalpea, joten testipakettien neljästä sävyvaihtoehdosta oli loogisinta valita se vaalein. Tadaa! Lisäksi purkkien pitäminen suorassa on hieman haastavaa. Jos purkki pääsee kierähtämään meikkipussissa ylösalaisin, on kannen alla odottamassa reiluhko jauhekasa. Siitäpä onkin sitten haastavampaa tupsutella kannelle tarpeeksi vähän jauhetta kasvoille levitettäväksi..

Suosittelenko? No kyllä. Ehkä joskus vielä päädyn testailemaan jotain perinteistä, ihmeitä lupaavaa meikkivoidetta, mutta uskon pysyväni mineraaliuskollisena vielä pitkään. Sen verran hyvännäköistä on näillä aikaansaatu jälki, ja ihon kunnossakin on tapahtunut joku selittämätön muutos positiivisempaan suuntaan. Testipakkaus ei netistä tilattuna noin 45 euron hinnallaan ole saatavien tuotteiden määrään nähden mitenkään järjettömän kallis ja mikäli jauheilla ehostaminen ei tunnu omalta jutulta, jää käteen ainakin kolme perushyvää sivellintä.

(kuvat Bare Escentuals)

helsinki vintage 27/09/09

Sunnuntain ratoksi kävimme piipahtamassa Kaapelilla Helsinki Vintage -tapahtumassa. Myönnettäköön, että emme ehkä ole aivan tapahtuman ominta kohderyhmää saatikka luovimpia tai innokkaimpia vintagepukeutujia, mutta toisinaan on ihan mukavaa käydä vähän kurkistelemassa oman aitauksensa ulkopuolellekin. Ja upeaa on, että tällaisia tapahtumia järjestetään, koska kiinnostusta näyttäisi riittävän – aamulla paikalla oli ilmeisesti ollut sellainen vilske, että meitä heikompia olisi hirvittänyt.

Helsinki Vintage 27.9.2009

Vaikka molemmat menevätkin hieman jumiin tavaranpaljouden yllättäessä – varsinkin kun jokaista esinettä on vain yksi laatuaan – jäi muutama juttu erityisesti mieleen. Ira Honkosen pöydästä löytyneet vanhat, hellyttävät radiot kelpaisivat kodin harvojen koriste-esineiden joukkoon. Itse asiassa samaan sisustustavaroiden sakkiin taitaisivat epämusikaaliseen talouteen päätyessään kuulua myös Aron Soittimen todella kauniit, elämää nähneet kitarat.

Ylärivin toinen kello vasemmalta Longitudin pöydässä jäi kummittelemaan Janin mieleen.. Ikävää, että kymmeniä vuosia vanhaa, täysin toimivaa Tillanderia ei ihan hetken mielijohteesta pysty sunnuntaikävelyllään kotiuttamaan. Ja kuvan silinteri.. No, ymmärrettävistä syistä se jäi vielä odottelemaan Monopoli-miehen saapumista, mutta oikean alanurkan herkkä hiusruusu olisi ehkä hillitympi ja enemmän kantajansa näköinen valinta. Supersööttejä ja herkkiä, uudesta ja vanhasta materiaalista valmistettuja koruja ja asusteita saa onneksi tilailtua Fruntimmerin nettikaupasta, jos sunnuntain tapahtuma sattui menemään sivu suun.

Erityiskiitokset myynnissä olleen tavaran korkeahkolle tasolle. Vaikka suomalainen vintage ei ehkä ole ihan sitä samaa kuin esimerkiksi vintage Keski-Euroopassa, olivat myyjät kuitenkin valikoineet pöytäänsä meikäläisittäin arvokkaampaa, oikeasti vanhaa tavaraa tai henkeen sopivaa uusvanhaa kamaa. Minkäs teet – taitaa olla oikeastaan vasta meikäläisten sukupolvessa tekeillä niitä mummoja, jotka jättävät jälkikasvulleen Chanelin veskoja.

villaa ylle

A.P.C. Mountain Sweater

Tässäpä olisi vaihteeksi A.P.C.:ltä ihana, ajaton ja yliklassinen villapaita talveksi ja viideksi seuraavaksikin. Yhdistäisin ainakin vaaleansiniseen samanmerkkiseen hameeseen ja mustiin herrainkenkiin, saattaisi toimia myös farkkujen ja edelleen haussa olevien luonnonvalkoisten, varrettomien Conversejen kanssa laiskempina päivinä.

Hinta on tietysti melko kauhea, mutta materiaalin pitäisi olla sataprosenttisen laadukasta villaa ja neuloksen tiheää. Tällaisissa paidoissa hienointa on se, että ne eivät oikein koskaan ole varsinaisesti muodissa, enintään ne ovat joskus hieman enemmän ajankohtaisia. Tyylikkäitä ne ovat silti aina.

A.P.C. Mountain Sweater, 245 €, apc.fr