musta vyö

Fifth Avenue Shoe Repair, Hope, AcnePakko saada musta vyö. Tunnustan –  kuulun siihen outojen porukkaan, jonka on pakko hirttää farkkunsa vyöllä tiukasti oikeaan kohtaan… Mikä lie, koska arvostan kuitenkin suunnattomasti puristamattomia sukkahousuja ja rentoja, löysästi istuvia hameita.

Jostain kumman syystä minulla ei tällä hetkellä ole sopivaa mustaa farkkujen kanssa käytettävää vyötä. Hirttoremmin virkaa on toimittanut äidiltä peritty, kaunis ruskea palmikkovyö, jossa ei kieltämättä ole yhtään mitään vikaa ja harvemmin se paitojen alta näkyykään… Mutta kokomustat asut vaativat seurakseen mustan vyön, niin se vain on.

Kriteerit:
– tarpeeksi kapea (liian leveä ja kankea vyö kun ei vain toimi)
– pehmeä materiaali, ehdottomasti nahkaa
– erittäin pelkistetty solki, jossa ei ehdottomasti mitään kikkailuja tai muutakaan ylimääräistä
– sopuhinta
– saatavilla Helsingistä, pelkän vyön takia en ajatellut postikuluja maksaa

Kuvassa vasemmalla oleva Fifth Avenue Shoe Repairin vyö hipoo täydellisyyttä ja on kaiken lisäksi alessa. Hopen vyössäkään ei todellakaan ole mitään vikaa… Ja Acnen vyö olisi Kaikkea Mitä Vyöltäni Haluaisin, jos ei vain olisi tummanvihreä. Plaah – kaikki olisivat jopa saatavilla, mikäli jaksaisi maksaa vyön sinänsä siedettävän hinnan päälle vielä n. 15 euroa postikuluja. En jaksa.

Oliko näköhavaintoja täydellisyysvöistä Helsingissä? Vöitähän saa, mutta vääränlaisia – ällökiiltävää nahkaa, näyttäviä solkia, strasseja ja hömpötystä… Kerronko lisää?

Täytyy muuten perehtyä, mikä se vyöni optimaalinen pituus sitten mahtaisi olla. Mitataanko vyön mitta järkevän yksinkertaisesti vyön päästä päähän? Tiedän – tyhmä kysymys, mutta mittailin ruskean vyöni ja pituutta sillä oli 90 cm. Huomasin kuitenkin, että vyön sisäpuolelle sen pituudeksi oli painettu 30 tuumaa, joka pienten laskutoimitusten jälkeen osoittautui olevan suomeksi yhtä kuin 76 senttimetriä. Mikä tämä mystinen pituusero on? Onko vyö venynyt tosiaan 14 cm vuosien varrella vai onko vöiden mittailussa kikkailua?

positiivinen yllätys

Suurena, suurena The Strokes -fanina tartuin Julian Casablancaksen soololevyyn pelonsekaisin tuntein. En pettynyt – päinvastoin. Hyvä levy, toimiva kokonaisuus.

Jos levy olisi esitelty minulle uutena The Strokes -levynä, olisin ollut ehkä hieman järkyttynyt. Syntikoita?! Mutta Casablancaksen soolona tämä kyllä toimii. Strokes-mielleyhtymiä ei hyvinkin tunnistettavan, laahaavahkon lauluäänen ja -tavan vuoksi voi välttää millään, mutta on tässä niin paljon uusiakin elementtejä, että soololevyn tekemisessä on ollut jokin pointti. Toivottavasti neljäs The Strokes -albumi näkee kuitenkin vielä päivänvalon, eiköhän sillekin tilausta olisi.

Viikon tehosoitossa 11th Dimension, kuunnelkaa – mutta varoitan..  Tätä ei saa pois repeatilta.