Yllä komeilevat tämän vuoden veronpalautukset – ja kerrankin fiksusti sijoitettuna. Toppatakki ei välttämättä ole se tyylikkäin, naisellisin ja imartelevin vaatekappale, mutta jos säävaihtoehdot seuraavien kuukausien aikana ovat joko taivaalta tippuva märkä hyhmä tai paukkupakkaset, olen valmis siirtämään leijonanosan turhamaisuudestani keväämmälle. No, ainoastaan tämän takin ansiosta.

Takki on juuri niin hieno kuin toppatakki ikinä voi olla. Ainakin jos otetaan huomioon, että tämä untuvaparka on jo lähes tekninen vaatekappale teipattuine saumoineen ja vetoketjuineen, veden- ja tuulenpitävine kankaineen ja irroitettavine untuvavuorineen. Muistinhan sanoa, että takki on mielestäni myös todella, todella hieno?

Ilman neppareilla kiinnitettävää tuhtia untuvavuorta takista jää jäljelle märän ja tuulen pysäyttävä, mitä melkoisen tyylikäs ohut parka. Untuvavuorella näytän kolme kertaa itseäni leveämmältä Michelin-naiselta. Onneksi sentään leveästi hymyilevältä Michelin-naiselta, koska enää ei palele pätkääkään.

Yritän ikuistaa takin päälläni lähipäivinä, ja mieluiten sen luontaisessa ympäristössä… Harmi, että kuvaamisesta on tullut todella vaikeaa talven ja pimeän tultua. Aikaa kameraleikeille olisi kuuden-seitsemän aikaan illalla, mutta ilman valoa se on kieltämättä hieman haastavaa puuhaa.

Onneksi olen laskenut takille käyttöikää seuraavat kymmenen vuotta, että emmeköhän me ehdi ne kuvat jossain välissä nappaamaan.

Takki Acne Cronic Jacket