Jakku Fifth Avenue Shoe Repair
T-paita Monki
Farkut Acne
Korut dpn
Mitä näille asukuville sitten tekisi – valkoista seinää vasten poseeraaminen tuntuu tyhmimmältä ikinä ja tilanteen epämiellyttävyys valitettavasti paistaa naamastani… Tällä kertaa mielenilmaus oli jo sitä tasoa, että sorruin rajaamaan pään pois. Sisävaatteissa hyppiminen ulkona ei tunnu hyvältä idealta, varsinkaan kun ei siellä ole enää valoakaan siihen aikaan kuin meidän kuvaustiimimme pihalle saakka ehtisi työpäivän päätteeksi.
Lisää asukuvia luvassa sitten keväällä.. Ehkä aiemminkin, jos eksyn paikkoihin ja tilanteisiin joissa kameran edessä hengailu tuntuu luontevahkolta.
Pointtina köpön kuvan julkaisuun on uusi, minulle täydellinen jakku Fifth Avenue Shoe Repairilta, johon iskin silmäni jo elokuussa. Tovi sitten seisoskelin Tukholmassa jakku päälläni hyvin pitkään, enkä raaskinut repäistä.. Jakku oli täydellinen jo silloin, mutta se sattui valitettavasti löytymään kuuden tunnin päiväristeilyn salliman reitin ensimmäisestä liikkeestä. En halunnut tuhlata päivän budjettia jo aamukymmeneltä, joten takki jäi tangolle.
Mielestäni en takkia kuitenkaan saanut. Kaivoimme alekoodit esiin ja laitoimme tilauksen vetäämään Fifth Avenue Shoe Repairin nettikauppaan, hintaa oli valitettavasti vähän enemmän kuin paikan päällä Stokiksessa. No, eipäs jakkupulma tietenkään ratkennut näin yksinkertaisesti. Seuraavana päivänä lähetysvahvistusta kytätessämme napsahtikin ruudulle ikävämpi tiedote – ”cancelled”. Viimeisestä S-kokoisesta jakusta oli löytynyt postitusvaiheessa reikä, joten se siitä sitten.
Olen ilmeisen sitkeä, sillä tässä vaiheessa jakku alkoi kiinnostaa entistäkin enemmän. Rikollinen palaa aina rikospaikalle, joten loogista oli ottaa puhelinyhteys paikkaan jossa jakun olin jo päälleni kertaalleen kiskonut. Jakku oli ymmärtänyt jäädä odottelemaan tulevan omistajansa taloudellisen tilanteen kohenemista tukholmalaistavaratalo PUB:in tangolle. Ja tässä vaiheessa kehiin astui palvelu. Tavaratalo, jonka repertuaariin ei kuulu nettikauppaa tai postimyyntiä otti hätäni tosissaan. Ystävällinen myyjätär hoiti asian moitteettomasti ja tarmolla alusta loppuun saakka ja postitti frakkitakin Suomeen.
Ja nyt niitä risuja. Vaihtoehtoja kartoittaessani nakkasin luonnollisesti meilillä myös Helsingin ainoaa FASR:in kirotun kauniita vaatteita myyvää putiikkia. Ruotsalaisen tavaratalon postittama takki on ollut luonani jo pari päivää, helsinkiläinen putiikki ei ole vastannut sähköpostitiedusteluuni kahdessa viikossa.
OK, en tällä kertaa raahautunut paikan päälle, mutta kohta on vuosi 2010 ja sähköposti sekä internet ovat arkipäivää työelämässä, ystävyyssuhteissa, kaupankäynnissä, pankkiasioissa, virastoasioissa… You name it. Jotenkin sitä olettaisi, että tämä muuten niin ajan hermolla oleva, kaunis ja kiintoisa liike ymmärtäisi palvella myös sellaisia asiakkaita, jotka eivät vielä paikan päälle ole syystä tai toisesta ehtineet. Tue tässä nyt sitten paikallista, kun eivät pennoseni näköjään kiinnostaneet sitä vertaa että tiedusteluuni oltaisiin ehtinyt vastaamaan edes yhdellä sanalla. Höh.
Jokainen meistä tuntee vähintään yhden ihmisen, jolla täytyy olla selkeästi enemmän tunteja vuorokaudessa kuin muilla. Japanilaisen Daiki Suzukin täytyy kuulua tähän porukkaan. Hän on siis vaatesuunnittelija ja mies Engineered Garmentsin ja Nepenthesin takana. Tämä on jo sinänsä mielestäni ihan kunnioitettava suoritus, mutta hän on lisäksi vielä työskennellyt pääsuunnittelijana Woolrich Woolen Millsille. Huikea suoritus ja voimme varmasti myöntää hänelle Mr. Americana -tittelin.
