Suurena, suurena The Strokes -fanina tartuin Julian Casablancaksen soololevyyn pelonsekaisin tuntein. En pettynyt – päinvastoin. Hyvä levy, toimiva kokonaisuus.
Jos levy olisi esitelty minulle uutena The Strokes -levynä, olisin ollut ehkä hieman järkyttynyt. Syntikoita?! Mutta Casablancaksen soolona tämä kyllä toimii. Strokes-mielleyhtymiä ei hyvinkin tunnistettavan, laahaavahkon lauluäänen ja -tavan vuoksi voi välttää millään, mutta on tässä niin paljon uusiakin elementtejä, että soololevyn tekemisessä on ollut jokin pointti. Toivottavasti neljäs The Strokes -albumi näkee kuitenkin vielä päivänvalon, eiköhän sillekin tilausta olisi.
Viikon tehosoitossa 11th Dimension, kuunnelkaa – mutta varoitan.. Tätä ei saa pois repeatilta.
Ihanaa, ihanaa, ihanaa – meikä syttyi! :-)
Mulle tää oli negatiivinen yllätys ;(
Niinkuin sanoit, Strokesiksi tätä biisiä pitäis kyllä nieleskellä. Julian edustaa mulle vaan niin modernia rokkia, ja sit se tekee tällasta kertakäyttömusaa, missä on niin päälleliimattuja kasarisoundeja, äh. mä en vaan lämpee tälle yhtään.
Julianin pisteet tippus nii pali.
Me loves this too !