Ha haa. Farkkujen etsintäretki perjantaina päättyi ennen kuin farkkuosastolle saakka edes ehdin. Mekkotanko koitui kohtalokseni. Ei haittaa, vaikka farkkuparin etsinnät siirtyvät seuraavan palkkapäivän jälkeiselle ajanjaksolle, sillä farkkujen sijaan löysin jotain ehkä vielä kipeämmin kaipailemaani.

Siinä se nyt sitten roikkuu, täydellinen musta Pikku Myy -mekkoni. Minimarket tosin nimittelee mekkoaan Punahilkka-mekoksi – kyseessähän on sama mekko, jota viime kuussa ihastelin punaisena mutta pohdiskelin, olisiko se liian rooliasumainen. Mustana mekkoa en ollut aiemmin nähnyt, ja kun sen tangolta bongasin, meinasi happi loppua kesken. Ja ei, mustana tällä mekolla ei ole mitään tekemistä kevätjuhlanäytelmien kanssa!

Mekko löytyi kaupunkikierroksemme ensimmäisestä liikkeestä, valitettavasti sitä oli siellä yksi ainoa kappale, liian suurta kokoa. Ei se nyt päälläni aivan valtava ollut, mutta varsinkin kainaloiden alta mekko tuntui liian väljältä. Suurempaakin kokoa olisin voinut varmasti käyttää, mutta pieni ylimääräinen väljyys joka suuntaan häiritsi hieman… Olihan se toki supermukava päällä, mutta ei ole kivaa, jos miettii koko ajan miltä se omaa kokoa oleva versio olisi mahtanut päällä näyttää. Yleensä dumppaisin vääränkokoisen koltun saman tien, mutta tässä oli kaikki muuten niin kohdallaan.. Mekkoa oli vain joka suuntaan noin sentti liikaa.

Tästä huolimatta varasin mekon ja lähdimme pohtimaan kokoasioita tarkemmin pienelle kaupunkikierrokselle. Seuraavaksi päädyimme Beamiin, jossa mekko osui tangolta samantien silmään. Koko oli sielläkin valitettavasti se sama, hippasen verran liian väljä. Pettymys iski kovaa, mutta tällä kertaa ei ihme kyllä tarvinnut murehtia kovin kauaa. Mistä ihmeellisestä kohtalon johdatuksesta tässä olikaan kyse, mutta mekko roikkui kuin roikkuikin oikeassa koossa takahuoneen puolella. Joku ystävällinen sielu oli varannut mekon aamupäivällä ja sanonut tulevansa hakemaan sen samana päivänä ennen kahta – tai ei ollenkaan. Onnekseni varaaja ei täysin ymmärtänyt mekon yliluonnollista täydellisyyttä, sillä oikean kokoinen mekko odotteli minua ystävällisesti piilossa vielä iltakuuden aikaan.

Minä en todellakaan jäänyt enää pohtimaan: materiaali on 100% villaa, siinä on pitkät hihat sekä taskut sivusaumoissa. Helma on takaa hieman pidempi ja mekko laskeutuu aivan käsittämättömän nätisti. Tuijottelen kolttua tyhmä hymy kasvoillani jo kolmatta päivää. Ensi viikonlopuksi on pakko järjestää debyyttitanssiaiset.