Diana Orvingin suuri, kaunis, harmaa silkkihuivi on kuin savuverho. Hipelsin tätä noin kuukausi sitten Helsinki10:ssä, mutta arpominen suurehkon summan sijoittamisesta huiviin sai minut sitten jättämään luonnossa tyrmäävän kauniin silkkiunelman henkarille. Harmittaa.

Melko tyhmää oli pihistelyni tämän kaunottaren kohdalla. Huivi mahtuu aina, se olisi piristänyt harmaudellaan montaa vanhaa vaatetta ja olisi varmaan myös saanut päivitettyä arkisen asun pieneen juhlaankin. Mustat perusmekot olisivat saaneet siitä uutta nostetta, nyt ja vielä kymmenen vuoden päästäkin.

Tällaisissa sitä sitten säästää, mutta saman summan saattaa joskus laittaa viiden minuutin harkinnan jälkeen puseroon, joka saattaa hyvällä tuurilla palvella monta vuotta tai jäädä sittenkin vain yhden kauden ihmeeksi. Asusteita laitan harvemmin kiertoon. Hyvälaatuinen huivi, vyö tai laukku kun saattaa päätyä lemppariksi uudelleen kolmen tai useammankin laatikossa viettämänsä vuoden jälkeen. Vaatteelle näin harvemmin käy. Sitä paitsi jemmatut asusteet ovat jälkipolvien suurin riemu – valtaosa omista asustesuosikeistani on peräisin äidin laatikoista.

Pitäisiköhän sijoittaa tulevaisuuteen?

Diana Orving Patterned Scarf, n. 120 €, branten.com