Uudet unelmakengät tuntuvat sen verran täydellisiltä, että niitä esittelee mielellään hieman lisääkin.

Parasta on se, että kengät ovat kerrankin juuri ne, joita eniten halusin.

Ja onneksi ne ovat juuri sellaiset, kuin ovat. Reissun lähestyessä vouhotukseni kävi päivä päivältä sietämättömämmäksi, päivää ennen lähtöä herätin Janin epähuomiossa aamuseitsemältä lauantai-aamuna kyselläkseni mielipiteitä kengistä ja niiden hankkimisen järkevyydestä. Olisi ollut melkoinen pettymys, mikäli popot olisivat luonnossa olleet jotain aivan muuta kuin kuvissa – mallin ja istuvuuden lisäksi materiaalit ja näppituntuma ovat minulle vähintään yhtä tärkeitä.

Jos malli on täydellinen mutta toteutus sinne päin, eivät tavarat lähde mukaani kassalle säälistä tai paremman puutteessa. Nämä olivat onneksi paitsi nätit, myös pehmeää mutta silti tarpeeksi napakkaa nahkaa. Ne on vuorattu ihanalla vaaleanruskealla pehmoisella nahalla, onpa joku ystävällinen sielu keksinyt kenkiä suunnitellessaan laittaa vielä pienen pehmusteen kantapään alle koron ja vuoren väliin. Tappoliukasta nahkapohjaa kuluttelen ja pehmentelen tepastelemalla näillä vielä pari päivää, sitten kiikutan kengät suutarille ja laitatan kumipohjat kenkien elinikää pidentämään ja naamalleen lentelyä estämään.

Korkoa on 7 cm – ei liikaa, mutta juuri sen verran, etten tunne tallustelevani köpöillä kompromissikengillä. Siis sellaisilla, joissa koron korkeutta on käytännöllisyys- ja mukavuussyistä säästelty, mutta muuten kauniista kengästä on samalla onnistuttu karsimaan myös kaikki luonne pois. Harmi vain, että aiemmin lähinnä tasapohjaisilla kengillä tallustelleena liikun näillä vielä suurin piirtein yhtä sujuvasti kuin bambi jäällä. Ajan kanssa varmasti oppii, mutta tällä hetkellä nilkkoja ja pohkeita pakottaa enemmän kuin minkään treenin jälkeen.

Lisäksi olo on korkkareissa kieltämättä vielä vähän orpo. Yksin kävellessäni ajattelen askeliani liikaa ja pelkään, että jokainen ohikulkija myhäilee mielessään surkealle korkkarinoviisille. Noh, mitäs en harjoitellut aikaisemmin – vinkkejä sujuvaan ja luontevaan korkkaritallusteluun otetaan vastaan.

Ihanaa, kun löysin viimein sellaiset korolliset nilkkurit, jotka toimivat niin farkun kuin hameiden kanssa. Hameen kanssa kenkien ihana vetskaridetalji pääsee oikeuksiinsa, rakkaille neulemekoilleni nämä kengät olivat parasta seuraa ikinä. Rullattu, kapeahko lahje kengän varren päällä näyttää mielestäni kivalta, farkutkin tuntuvat pitkästä aikaa jotenkin erilaisilta ja fiinimmiltä koron kanssa. Ehkäpä nämä eivät jää viimeisiksi korollisiksi ulkokengikseni.. Jatkoa lienee luvassa, jos tämä sääri- ja nilkkakipu päättää ikinä hellittää.

Neulemekko, huivi ja kengät Acne
Tyttö brändätty

Kengät lienevät silloin jokaisen niistä maksetun pennosen väärti, jos ne jalassa haluaa myös mennä nukkumaan. Matkalta löytyivät kuin löytyivätkin juuri ne kengät, joita lähdin kotiuttamaan. Tilannekuvia tulossa, jahka raaskin laittaa ne jalkaani myös ulkoilutarkoituksissa.

Juuri muuta en sitten hankkinutkaan, budjetti kun oli näiden myötä pitkälti tuhlattu ensimmäisen maissa vietetyn tunnin jälkeen. Pari täydellistä ja edullista kauluspaitamekkoa tarttui kuitenkin mukaan, kuvailen niitäkin sitten ajan kanssa.

Jan taas taktisesti järjesti itselleen loistotuliaiset soittamalla liikkeeseen, varaamalla haluamansa ja antamalla puuhapaperia mukaan. Kertonee myöhemmin itse lisää, jahka on ehtinyt ahmia tuliaisiksi toivomansa ällöttävät kirpeät autokarkit pois kuljeksimasta.

Tyttöjen Tukholman reissu pähkinänkuoressa noin muuten:

– Laiva kiva, buffet allekirjoittaneelle haasteellista räpimistä ja rääppimistä (pois lukien suklaamousse), sää hyvä, keinuminen vähäistä.

– Seura hyvää ja sitä riittävästi (minä + kolme).

– Päivä hektinen, sovituskoppivisiittien yhteenlaskettu summa päätähuimaava.

– Kiire laivaan järkyttävä, alamäkijuoksun jälkeen taisimme olla viimeiset kyytiin ehtineet.

– Täysien muovipussien määrä mystinen.

– Otettujen valokuvien määrä: 3 kpl. Sori, sain niin jättimäisen paperikassin kannettavakseni heti reissun alkumetreillä, että kaupunkikuvaaminen muodostui mahdottomaksi haasteeksi.