Sunnuntain ratoksi kävimme piipahtamassa Kaapelilla Helsinki Vintage -tapahtumassa. Myönnettäköön, että emme ehkä ole aivan tapahtuman ominta kohderyhmää saatikka luovimpia tai innokkaimpia vintagepukeutujia, mutta toisinaan on ihan mukavaa käydä vähän kurkistelemassa oman aitauksensa ulkopuolellekin. Ja upeaa on, että tällaisia tapahtumia järjestetään, koska kiinnostusta näyttäisi riittävän – aamulla paikalla oli ilmeisesti ollut sellainen vilske, että meitä heikompia olisi hirvittänyt.

Vaikka molemmat menevätkin hieman jumiin tavaranpaljouden yllättäessä – varsinkin kun jokaista esinettä on vain yksi laatuaan – jäi muutama juttu erityisesti mieleen. Ira Honkosen pöydästä löytyneet vanhat, hellyttävät radiot kelpaisivat kodin harvojen koriste-esineiden joukkoon. Itse asiassa samaan sisustustavaroiden sakkiin taitaisivat epämusikaaliseen talouteen päätyessään kuulua myös Aron Soittimen todella kauniit, elämää nähneet kitarat.

Ylärivin toinen kello vasemmalta Longitudin pöydässä jäi kummittelemaan Janin mieleen.. Ikävää, että kymmeniä vuosia vanhaa, täysin toimivaa Tillanderia ei ihan hetken mielijohteesta pysty sunnuntaikävelyllään kotiuttamaan. Ja kuvan silinteri.. No, ymmärrettävistä syistä se jäi vielä odottelemaan Monopoli-miehen saapumista, mutta oikean alanurkan herkkä hiusruusu olisi ehkä hillitympi ja enemmän kantajansa näköinen valinta. Supersööttejä ja herkkiä, uudesta ja vanhasta materiaalista valmistettuja koruja ja asusteita saa onneksi tilailtua Fruntimmerin nettikaupasta, jos sunnuntain tapahtuma sattui menemään sivu suun.

Erityiskiitokset myynnissä olleen tavaran korkeahkolle tasolle. Vaikka suomalainen vintage ei ehkä ole ihan sitä samaa kuin esimerkiksi vintage Keski-Euroopassa, olivat myyjät kuitenkin valikoineet pöytäänsä meikäläisittäin arvokkaampaa, oikeasti vanhaa tavaraa tai henkeen sopivaa uusvanhaa kamaa. Minkäs teet – taitaa olla oikeastaan vasta meikäläisten sukupolvessa tekeillä niitä mummoja, jotka jättävät jälkikasvulleen Chanelin veskoja.