Yksi kysymys: miten tämä on mahdollista? Sunnuntaina kuivasin hiukseni, jonka jälkeen laitoin tehokkaana apuvälineenä jo parin vuoden ajan toimineen ghd:n pyöröharjan matkalaukkuun. Laukku visusti suljettuna matkustin ratikalla terminaaliin, menin laivaan, laitoin laukkuni hytissä olleeseen kaappiin. Laivassa seuraavana aamuna tukkaa kuivatessani totesin harjan kuitenkin jääneen kotiin. Mystiseksi homma muuttui siinä vaiheessa, kun harjaa ei löytynyt kotoakaan. Yhyy.
Hommattuani harjan muutama vuosi sitten, mielipiteeni ensimmäisen kokeilun jälkeen taisi sisältää ainakin lausahdukset ”mitä tuli tehtyä” ja ”en opi ikinä”. Kun homma alkoi vihdoin sujumaan ja hauislihakseni vahvistuivat kannattelemaan sekä fööniä että harjaa, aloin tykkäämään tukan pyörittelystä harjalla kuivaksi föönätessä. Hiuksillani on nimittäin eräs mielenkiintoinen luonteenpiirre: latvat kääntyvät oikealle molemmilta puolilta. Vaikka olenkin kääntymisen kesyttämisen vuoksi koukussa ghd:n muotoilurautoihin, olen tämän viikon aikana saanut kantapään kautta kokea että niillä saa huomattavasti helpommin hyvää jälkeä, kun pohjatyö on kunnossa. Harja tarvitaan.
En tiedä, tekisikö saman tempun joka ikinen vastaavan kaltainen pyöröharja, mutta taidan varmuuden vuoksi hommata tilalle samanlaisen. Siinä on napakat mutta hellät harjakset, kuivumista nopeuttava lämpöä keräävä keraaminen runko sekä reikiä, joiden läpi lämmin ilma pääsee kiertämään. Onko syynä sitten runko, tehokas vanha hiustenkuivaajani vai hapero hiuslaatu, mutta harjan avulla aamuisin selviytyy empiiristen ”myöhästynkö kohta bussista” -kokeiden perusteella nopeammin kuin ilman harjaa.
Vanha harjakin muuten tulee varmasti vastaan sillä siunatun sekunnilla, kun tilaus uudesta lähtee vetämään.
(kuva Lookfantastic)