Kodin suurin kiistanaihe – varatut henkarit. Vapaista taistellaan! Vaikka henkareita on taloudessa varmasti yli 50, yksikään ei ole koskaan vapaana kun jotain pitäisi saada kaappiin roikkumaan. Useamman vaatekappaleen ripustamista samaan henkariin on yritetty, ja sitä itse asiassa tehdään pakon edessä koko ajan. Uskon kuitenkin, että hienokin hame jää syyttä suotta käyttämättä, jos sen piilottaa villatakin alle. Jos vaate ei osu silmään, ei sitä harvemmin päälleen eksynyttä ihanuutta muista etsiäkään aamupaniikissa. Tai iltapaniikissa, kun ”ei ole taaskaan mitään päällepantavaa”, vaikka vaatekaapin tanko notkuu kaikkien rytkyjen painosta.
Ratkaisu ongelmaan on tässä:
Nämä islantilaisen Ingibjörg Hannan (kai se nimi sitten noin päin kirjoitetaan) lintuhenkarit ratkaisisivat säilytysongelman omalla tavallaan. Jos yksi vaateripustin maksaa 31 euroa, ei rahaa jää enää hassattavaksi säilytystilaa kaipaaviin vaatteisiin. Nerokasta.
Ehkäpä pari tällaista harakkaa voisi kuitenkin roikkua eteisen vaatenaulakossa kärkkymässä vieraiden takkeja. Omat kausitakit kun ovat kasattuna niihin kaikista tukevimpiin puisiin henkareihin, joista kukin saa harteilleen ainakin kaksi syksyltä suojaavaa päällysvaatetta. Hukkaan menisivät kauniit linnut oikeassa käytössä.
Ingibjörg Hanna – Wooden Bird Coat Hanger, 31 €, beyondthevalleystore.com
oijoi! kyllä! pari tuollaista pääsee meidänkin eteiseemme. kiits vinkistä! :-)
Eipäs kestä, tekisipäs itsekin mieli heittää parin henkarin tilaus vetämään! Ovatkohan nuo tarpeeksi suuria, että jaksaisivat talvitakkiakin kannatella…
Vaikka asun yksin, niin silti tuntuu, ettei henkareita ole ikinä vapaana. Olen jo pariin otteeseen ostanut parikymmentä kappaletta lisää kerralla, mutta SILTI ne ovat aina käytössä kaikki. Todella mystistä. Mutta tuo lintu-henkari on kyllä kaunis kuin mikä! :)
Jenni, veikkaan, että tähän hommaan pätee sama kuin kaappitilaan… Mitä enemmän tilaa on, sitä laajemmalle sitä levittäytyy. Ei sitä tule tunkeneeksi neuleita korkeisiin pinoihin, jos ne voi levittää parille hyllylle värien mukaan :) Aina kun ostaa 10 henkaria lisää, ripustaa niitä ennen niin ahtaalla olleita vaatteita ”vähän väljemmälle”.
Argh, pakko siivota taas kaappi.
Voih, tekstisi olisi voinut olla peräisin minun näppikseltäni. En ole hetkeen laskenut, kuinka monta puista henkaria vaatehuoneessamme (joka on muuten entinen autotalli, haha!) on, mutta YHTÄÄN enempää ei 3-4 metriselle tangolle enää mahdu. Olen harrastanut paljonkin kaksi vaatetta yhdella vaatepuulla -taiteilua, mutta pyrin siitä koko ajan eroon. Siksi karsin niitä käyttämättömiä kostyymejä kirpparilaatikoilhin ja kaupittelen tuttaville.
Porstua taasen on liki aina aivan kaoottisen näköinen. Olen parhaimmillaan saanut lastattua naulakkoomme yhdeksän takkia, eh… hävettävää, mutta jos en mitään muuta koskaan löydä, niin takkeja ja kenkiä. Ja jos takit ovat keskenään erilaisia, pakkohan ne on laittaa porstuaan, että niitä muistaa käyttää vaihtelevasti, eikös? Kun tähän lisätään vielä miehen viidestä kuuteen takkia, joissa on muun muassa nahkatakkia ja prätkärotsia, niin naulakkoparkamme on välillä hätää kärsimässä.
Sitten mä aina välillä karsin neljä omaa takkiani varastoihin, ja hetken aikaa mennään vähemmällä kuormituksella. Itse asiassa tajusin juuri, että mulla on aika monta erilaista takkia, jotka kaipaavat uutta omistajaa.
Huh.
Niin, ja siis noi lintuhenkarit ovat nii-in kauniita!
Vierashenkareiksi niitä ehkä voisikin ajatella, että niitä pääsisi välillä ihailemaankin.
Vimps, kuvia vaatetallista vaaditaan!! Täälläkin on kaksimetrinen tanko JA erillinen vaatehuone.. Pitää oikeasti ottaa kynä kauniiseen käteen ja alkaa suunnittelemaan, miten niistä saisi vielä enemmän tilaa irti.
Takkinaulakko on täälläkin ongelmana, varsinkin näin syksyisin. Olen takkihullu, onneksi olen viime aikoina keksinyt että muitakin vaatekappaleita on olemassa ja että takin alle on suotavaa laittaa jotain kivaa, koska takista joutuu sisätiloissa luopimaan. Syksy on takkien kulta-aikaa – ihanaa, kun niitä voi muttei vielä tarvitse käyttää. Nyt siellä eteisessä roikkuu yksi beige prinsessatakki, musta trenssi, väärältä tuntuva vanha rakas nahkatakki, merimiesviitta, ekohippitakki sekä musta kellomallinen villakangasbiker (!)… Ja pari Janin takkia. Takit, silkkaa rakkautta!
Muuten – jos jollakulla on nerokas idea kenkien oikeasti kätevään säilyttämiseen, otetaan kaikki vinkit vastaan. Mikään 8 paria vetävä kenkäkaappi ei pärjää tällaisten power userien eteisessä :(
Mutta juu, pari lintua vieraita varten… Laitetaanpas toivelistalle!
Noita ihania lintuhenkareita saa myös sellaisella pitkällä ketjulla varustettuna. Eli linnun saa roikkumaan esim. katosta, jolloin se pyörii ihanasti ilmavirrassa siihen ripustetun kauniin leningin tai vaikka villapaidan kanssa. Roikkuvaihtoehto sopii etenkin, jos on tilaa ja huonekorkeutta. Ja mielellään merinäköala makkarin ikkunasta. Ja kaikilla meillähän on, eikös….
Täältä Islannista noita henkareita saa (euroiksi muutettuna) juurikin tuohon kolmenkybän hintaan. Jos et ole Inke vähään aikaan tulossa käymään täällä päin, voin laittaa postissa, jos iskee akuutti tarve :-)
PS: Vai voiko niitä tilata myös verkkokaupasta ja toimitetaan täältä Islannista ulkomaille?
Haa Satu, kivaa että säkin oot löytänyt tänne!
Bongasin ne roikkuversiot suunnittelijan nettisivuilta mutta tulin järkiini.. viimeistään kun tajusin, että meillä ei ole merinäköalaa eikä itseasiassa makkariakaan :D
Miksi ne on sielläkin niin kalliita? Olen elätellyt toiveita että kruunu olisi nykyään ihan mielettömän halpa.. Yhyy! Ei olla suunniteltu matkaa, mietittiin että Airwaveseihin oltaisiin voitu tulla mutta ei sinnekään ollut tulossa niin älyttömiä artisteja että oltaisiin ihan niiden takia lähdetty.. Mutta ikävä on Reykjavikiin, reissulistalla on ;)
Otan suhun yhteyttä henkareista, katotaan – olishan pari tollaista kiva saada eteiseen… Mutta sit taas – esim. 4 henkaria, 120 euroa? Enpä usko :)
Joo kieltämättä hinta on aika kova. Muistaakseni noin 5 000 ISK museokaupassa, se tekee noin 28 euroa. Aika suolaista…
Airwavesin liput myytiin loppuun hetkessä ja tänään niitä tuli 600 kpl lisää myyntiin. Yksittäisiä lippuja ei enää saa, ja festariranneke on noin 50 euroa. Mä en löytänyt tällä kertaa artistilistalta oikein mitään kiinnostavaa (useimpia islantilaisbändejä näkee muutenkin), joten jätin itsekin lipun hankkimatta.
Mutta tulkaa joku toinen kerta/viikonloppua! Olis nastaa nähdä. Ja meillä on aina tilaa kahdelle söpikselle :-)
Satu, kamala hinta henkarille.. Muistelen joskus muksuna sahailleeni kuvioita vanerista sellaisella askartelusahalla ja maalailleeni niitä. Osaisinkohan ja vieläköhän saisin aikaiseksi? Toisaalta, saha + vaneri + maali + haavat + ensiapupäivystyksen kulut + roskiin lentävät epämääräiset vanerinpalat… Äkkiä alkoi tuntumaan siltä, että 28 euroa per henkari voi olla sittenkin ihan sopuhinta :)
Airwavesissa ei tosiaan ollut oikein muuta kuin paikallista, ja olen tässä vuosien varrella päässyt vieraantumaan Islannin rock-skenestä.. Kerrohan, jos siellä on jotain tarkastelun arvoista nykypäivänä! Ja onhan siellä…
Mutta hei – nyt kun kutsuit, et varmaan voi välttyä meiltä. Johan tuosta mun lähdöstä alkaa olla aikaa.. Pelottavan monta vuotta :)