Uudet unelmakengät tuntuvat sen verran täydellisiltä, että niitä esittelee mielellään hieman lisääkin.
Parasta on se, että kengät ovat kerrankin juuri ne, joita eniten halusin.
Ja onneksi ne ovat juuri sellaiset, kuin ovat. Reissun lähestyessä vouhotukseni kävi päivä päivältä sietämättömämmäksi, päivää ennen lähtöä herätin Janin epähuomiossa aamuseitsemältä lauantai-aamuna kyselläkseni mielipiteitä kengistä ja niiden hankkimisen järkevyydestä. Olisi ollut melkoinen pettymys, mikäli popot olisivat luonnossa olleet jotain aivan muuta kuin kuvissa – mallin ja istuvuuden lisäksi materiaalit ja näppituntuma ovat minulle vähintään yhtä tärkeitä.
Jos malli on täydellinen mutta toteutus sinne päin, eivät tavarat lähde mukaani kassalle säälistä tai paremman puutteessa. Nämä olivat onneksi paitsi nätit, myös pehmeää mutta silti tarpeeksi napakkaa nahkaa. Ne on vuorattu ihanalla vaaleanruskealla pehmoisella nahalla, onpa joku ystävällinen sielu keksinyt kenkiä suunnitellessaan laittaa vielä pienen pehmusteen kantapään alle koron ja vuoren väliin. Tappoliukasta nahkapohjaa kuluttelen ja pehmentelen tepastelemalla näillä vielä pari päivää, sitten kiikutan kengät suutarille ja laitatan kumipohjat kenkien elinikää pidentämään ja naamalleen lentelyä estämään.
Korkoa on 7 cm – ei liikaa, mutta juuri sen verran, etten tunne tallustelevani köpöillä kompromissikengillä. Siis sellaisilla, joissa koron korkeutta on käytännöllisyys- ja mukavuussyistä säästelty, mutta muuten kauniista kengästä on samalla onnistuttu karsimaan myös kaikki luonne pois. Harmi vain, että aiemmin lähinnä tasapohjaisilla kengillä tallustelleena liikun näillä vielä suurin piirtein yhtä sujuvasti kuin bambi jäällä. Ajan kanssa varmasti oppii, mutta tällä hetkellä nilkkoja ja pohkeita pakottaa enemmän kuin minkään treenin jälkeen.
Lisäksi olo on korkkareissa kieltämättä vielä vähän orpo. Yksin kävellessäni ajattelen askeliani liikaa ja pelkään, että jokainen ohikulkija myhäilee mielessään surkealle korkkarinoviisille. Noh, mitäs en harjoitellut aikaisemmin – vinkkejä sujuvaan ja luontevaan korkkaritallusteluun otetaan vastaan.
Ihanaa, kun löysin viimein sellaiset korolliset nilkkurit, jotka toimivat niin farkun kuin hameiden kanssa. Hameen kanssa kenkien ihana vetskaridetalji pääsee oikeuksiinsa, rakkaille neulemekoilleni nämä kengät olivat parasta seuraa ikinä. Rullattu, kapeahko lahje kengän varren päällä näyttää mielestäni kivalta, farkutkin tuntuvat pitkästä aikaa jotenkin erilaisilta ja fiinimmiltä koron kanssa. Ehkäpä nämä eivät jää viimeisiksi korollisiksi ulkokengikseni.. Jatkoa lienee luvassa, jos tämä sääri- ja nilkkakipu päättää ikinä hellittää.
Neulemekko, huivi ja kengät Acne
Tyttö brändätty
Korot 7 cm? Juuri täsmälleen Audi -miehen unelma! Varo vain.
(no, ehkä se jousitusta kaipaillut kiesi tarkoittu piikki sellaisia…)
Lainaan Maria Veitolaa: ”Terveisiä Esko Kiesille.” Jesus.
Mahtava kokonaisuus kertakaikkiaan !!!!!!
Ihanaa, että kengät olivat juuri toiveittesi mukaiset!
Seitsemän sentin korot eivät tunnu minulle oikeastaan miltään, sillä olen käyttänyt korkoja kolmanneksen elämästäni; seitsemänsenttiset ovat minulle sopiva ”kävelykengän” korko, joka ei juuri vaikuta kävelytyyliini. Tällä en siis halunnut leuhottaa.
Jos haluat oppia tulemaan sinuksi uusien korkojesi kanssa ja tulevaisuudessa jopa unohtamaan käveleväsi korkokengillä, ohjeeni on tämä: harjoittele, harjoittele ja vielä kerran harjoittele. Muista, että oikaiset jalan suoraksi, kun kävelet – eli että et kävele jalat hieman koukussa; se on hirvittävän näköistä! Kävele kuitenkin rennosti. Aloita lyhyemmillä askeleilla, pidennä välillä, hypähtele, sipsuttele, ota pari pientä juoksuaskelta. Se on ihanaa, ja siten harjoittelustakin tulee ihanaa! Tee sitä ensin kotioloissa sisällä ja jatka sisäpihalla tai jossain paikassa, missä kukaan ei tule asiasta sinulle avautumaan ja/tai hihittelemään.
Ja kohta huomaat harppovasi koroilla kuin olisit syntynyt korkokengät jalassasi.
Thanks, Tupu!
Vimps,
Toivotaan, että minäkin pääsen vielä siihen vaiheeseen, jossa 7 cm tuntuu normaalilta kävelykengältä eikä semipuujaloilta – kun pituutta on hyvänä päivänä n. 161 cm, niin koroista ei varsinaisesti ole haittaakaan… Lisäksi käytän paljon hameita, niille edes jonkinlaisista koroista olisi varmaan hyvää seuraa.
Harjoittelu on kovassa vauhdissa, unohdan kengät silloin kun mulla on kävellessäni juttuseuraa…. Täytyy vissiin lopettaa yksin liikkuminen. Luvassa kuitenkin myös mahdollisia juoksupyrähdyksiä ja hyppelyitä matkalla bussipysäkille :D
Kiitos vinkeistä, eiköhän noiden kenkien takia ole valmis vähän treenaamaankin. Eikä tuo nyt aivan mahdotonta ole – on vaan ihan järkyttävät pelkotilat, että oon just se tyttö jonka epätoivoista eteenpäin klonksutusta osoitellaan selän takana sormella….
Hei, mä oon kokonaista 152 senttiä pitkä, että kymmenen sentin koroissa olen muiden silmissä yhä lyhyt. Ja sitten esimerkiksi työtoverit järkyttyy tyyliin ai mä en muistanutkaan että sä oon noin lyhyt, kun satunkin tempaisemaan jalkoihin ballerinat – argh! Itse olen sinut pituuteni kanssa, mutta en halua, että muut(kaan) tekevät siitä numeroa.
En tosin olen alkanut käyttää korkoja tämän vaatimattoman varteni vuoksi, vaan koska yksinkertaisesti ja palavasti rakastan kenkiä. Eli kyllä sinäkin vielä opit! Uusien ihanuuksiesi korot ovat kuitenkin sen verran tukevat, että sekin auttaa asiaa. Toivottavasti vinkeistäni on apua!
Edelleen ihmetyttää, miten ihmiset kokevat oikeudekseen huomautella poikkeuksellisesta lyhyydestä, pituudesta tai hoikkuudesta… Toisaalta, olenpa tuohon varmasti itsekin vahingossa sortunut, silkkaa ajattelemattomuuttani.
Mä olen vähän korkokenkänirso – ne eivät saa olla ihan mitkään huojuvat piikit, ohuilla remmeillä kiinnitettävät tappokoneet saatika ankeat kompromissikorkkarit, joissa on sellainen mahdollisimman mukava ei-paksu-eikä-leveä-ei-matala-eikä-korkea-eikä-varsinkaan-minkään-näköinen -korko. Periaatteessa olen ruikuttanut poikakenkieni ankeutta jo pidempään, mutta eipä ole sattunut vastaan kovin monia sellaisia korollisia vaihtoehtoja joilla a) osaisin edes jotenkin liikkua ja b) joihin minulla saattaisi olla varaa.
Ehkä sitä nyt pitää jatkossa silmänsä vähän enemmän auki, kun ei automaattisesti pelkää korollisia kenkiä :D Jatketaan treenejä – tänään kyllä jalassa ihan tasapohjaiset kengät, kun nilkkoja särkee niin samperisti….
Kiitos kiitos kiitos, että esittelit jokin aika sitten blogissanne Martin Margielan kellokorun :) Sen nähdessäni tuntui, että tuohon esineeseen on onnistuttu siirtämään pieni pala sielustani ja nyt ihanuus on matkalla luokseni. Hiphei!
Koroista sen verran.. samojen ongelmien kanssa tuskailen juuri, vaiheessa on tällä hetkellä uusien nilkkureiden kanssa kävelemisen oppiminen. Korkoa on päälle 8 senttiä ja olo välillä auttamattoman hutera. Ja pentele sentään, olen huomannut, että on olemassa erilaisia koroilla kävelemispäiviä! Toisinaan sujuu ja toisinaan olo on kuin puujaloilla. Huoh..
Ole hyvä, ole hyvä – kelpaisi moinen toki mullekin, sen verran ihana se on. Raportoihan, onko se yhtä ihana luonnossa, toivotaan että on!
Huteruus on huomattu täälläkin – varsinkin päivän ensimmäiset askelet ovat aika säälittäviä, harmi vaan kun niiden pitäisi oikeasti olla ripeitä ja nopeita ja auttaa jalkoihin kiinnitettyä henkilöä ehtimään bussiin ja töihin :) Ehkä me vielä joskus…
Uudet kenkäsi näyttävät mahtavilta, onnea taipaleelle!
Koroista ja niillä kävelemisestä: Itse olen NOIN 173 cm pitkä, ja mulla on aina korot, suurin osa kieppunee 10 sentin tienoilla. (Niillä on niin mukava talloa kuolaavien kiesien varpaillekin…)
Koroilla kävely helpottuu huomattavasti, kun tajuaa kropan asennon: Keskikehon eli persuksen ja vatsan hallinta on tärkeää, siis juuri se pilates-tunneilla saarnattu syvien vatsalihasten tärkeys. Kun lantion ajattelee ”eteen” ja navan selkärankaan, ryhti venyy ylöspäin ja jalat oikenevat. Sitten vaan harpotaan vaikka kuinka hurjaa vauhtia millaisilla tappokoroilla tahansa! Kuulostaa vaikealta ja natsimeiningiltä, mutta on helppoa kuin heinänteko.
Nimim. Pidän aiheesta tarvittaessa kursseja :)
Kiitos, kiitos, kiitos sugar kane! Just tuota keskikehon hallintaa olen käynyt treenailemassa joogaa ja pilatesta ja vähän muuta yhdistelevän BodyLogicin parissa. Eipä vain käynyt mielessä, että tunnilla harjoiteltua ryhdikkyyttä voisi soveltaa myös ilman verkkareita… Tai no, enpä sitten tajunnut, että ”liikkeet” toimisivat myös korkkareiden kanssa. Mielikuva keskikehon hallinnasta on melko selkeä ja ehkä muutaman vuoden treenin jälkeen olen jotain keskikehon hallinnasta oppinutkin.
Jos joogaope lukee, saa mulle rangaistukseksi tästä mun törkeästä ryhdikkyyden laiminlyömisestä arkielämässä teettää muutaman ylimääräisen, ärsyttävän reiden kiertoliikkeen yhdellä jalalla seisoen, tms. :)
Kauniit ovat kengät! :)
Mäkin oon huomannut, että n. 6-7 sentin korot eivät tunnu enää oikeasti missään, tuntuu samalta kuin lenkkareilla tallusteleminen, kymmenen sentin kohdalla sit saa jo olla vähän tarkempana :P Mä oon ite huomannut, että kävely onnistuu parhaiten, kun unohtaa kaikenmaailman ohjeet, vippaskonstit ja monimutkaiset liikeratakaavat, ja yrittää vain kävellä ihan samoin kuin normaalistikin (ehkä hieman lyhyempiä askeleita vaan, koron korkeudesta ja kaposuudesta riippuen), mutta toki tässäki on yksilöllisiä eroja. Mua ne vaan sekottaa :P Kanta edellä vaan rohkeasti eteenpäin! :) Kun korko on vielä aika lailla koko kantapään alla leveänä ja tukevana, ei tarvitse liikaa pelätä horjumistakaan. :) Tsemppiä!
Maria, kiitos! Itse edelleen ihan fiiliksissä, mietin josko niistä voisi tehdä vielä sen neljännenkin postauksen.. :D
Eiköhän harjoitus tee tässäkin asiassa mestarin – harmi vaan, että harjoitusvaiheessa taidan kääntää kenkien upeuden lähinnä itseäni vastaan…
[…] siis päällä pitkälti samaa kuin tiistainakin, vaihdoin vain neuleen väriä. Tykkään, en vain tiedä kummasta enemmän – harmaasta vai […]
[…] hieman tasapohjaisia herrainkenkiä julmemmat. Päästäkseni alkuun korkojen kanssa sijoitin Acnen Joli-kenkiin. Jos olisin hankkinut jotkut sinne päin olevat ja edulliset mutta korolliset kengät […]
Jolit on mahtavat! Ne ovat kyllä ment to be tuon Marc Jacobsin käsväskyn kanssa. :) Saisin pari kertaa käytetyt mustat Jolit itselleni ihan hyvään hintaan mutta malli on viime vuodelta ja vetoketjussa on vain yksi vedin! Ja tuo vetskarihan on juuri se juttu!
Pulmanhan (ja loppukuun ruokavalion=makarooni) voisi ratkaista helposti siten, että ostaisi uudet Acnen kaupasta mutta kun niissä sitten tämä vetoketju löytyy toki juuri tuona tuplaversiona muttei mulle tuo kulta käy laisinkaan. HÖH!
What would Jesus do?
[…] kun turhamaisuudelle antoi pikkuvarpaat, se vei jalat mennessään. Ensin meille muuttivat Acnen Jolit (korko 7 cm), perässä tulivat Nilsonin jodhpur-korkkarit (myös 7 cm). Minimarketin wedgejä […]
[…] silkkihousuja sitten käytetään? Sain ne puettua päälleni tänään mustan villatakin ja korollisten nilkkureiden avustuksella. Yritin pukea byysat perjantaina juhlaan – fail. En muistaakseni omista paitaa, […]
[…] ja yllätyksetöntä hommata kesäversio neulemekosta, joka löytyy minulta jo harmaana ja mustana. Molemmat villa-Whamini ovat tosin olleet varsinaisia luottovaatteita. Ne ovat lämpimiä, ajattomia, […]
Hi! If the shoes are a size 7 and you feel like selling them, just let me know!
Hi Alma, sorry that it took a while to answer. Mine are a size 3.5 (36 European) but there is not much left to sell anyway.. I’ve worn these to death!