Lukeekohan joulupukki meidän blogia? Äiti ainakin, mitenkäs muut perheenjäsenet? Tässä olisi pientä joululahjalistaa, olenkin ollut erityisen kilttinä tänä vuonna. Kaikki ovat sellaisia vaatteita, joita kipeästi kaipailisin, mutta sellaisia, joihin en ole valmis laittamaan näin paljon rahaa. Joku suhteellisuuden taju ilmeisesti minullakin.. Ja valitettavasti myös sukulaisilla, kenties joulupukillakin.
Pooloneule, housut, huivi ja kengät ovat kaikki hyvin minimalistisia ja ajattomia. Toisin sanoen juuri sellaisia joista pidän ja sellaisia, joita haluan lisää – aina ja ikuisesti. Untuvatakki todistaa vuorostaan, että perinteikäs Moncler on viimein herännyt melko pitkän kooman jälkeen. Ainakin minut se vakuuttaa… Aivan mahtavan hieno luomus, josta varmasti tulen haaveilemaan jonkin aikaa.
Costume National – Wool Roll Neck Sweater, 240 €, farfetch.com Moncler – Quilted Tailored Jacket, 1 176 €, farfetch.com
Ann Demeulemeester – Tailored Wool Trousers, 479 €, farfetch.com
Engineered Garments – Flannel Wool Scarf, n. 80 €, contextclothing.com Jil Sander – Jagged Chelsea Boot, 527,49 €, oki-ni.com
Lempibändin*) kolmas levy on ilmeisesti ulkona jo nyt eikä 7.10, kuten alunperin muistaakseni piti. Päättelen olevani oikeassa, koska levy oli ilmestynyt ilmeisesti hyvän haltijan toimesta jääkaapin päälle maanantaina. Kings of Conveniencen uusi levy on juuri niin täydellinen kuin ikinä uskalsin odottaa… Ja parasta on, etteivät nämä ole muuttuneet yhtään mihinkään suuntaan. Kaikkien ei tarvitse uudistua, nämä eivät edes saa.
Levythän nyt kannattaa aina muutenkin hakea Stupidosta, mutta tällä ja ensi viikolla kannattaa olla erityisen aktiivinen musahamsteri. Stupidon kun juhlii 20-vuotiasta taivaltaan vähentämällä 20% jokaisen levyn hintalapusta. Juhlaa!
*) Lempibändiä nyt on mahdoton määritellä. Kings of Convenience on taatusti yksi niistä, eikä muiden lempibändien olemassaoloa tahdo oikein muistaa tätä kuunnellessaan. Paitsi tietysti The Whitest Boy Aliven, Erlend Øye kun on mukana molemmissa. Kaikki muut lempibändit tekevätkin sitten oikeastaan täysin erilaista musiikkia ja muistuvat mieleen muissa yhteyksissä. Loogista.
Nyt alkaa olla kuukausi mineraalimeikkaamista takana, lienee pienen yhteenvedon paikka. Kertaukseksi ensimmäisen postauksen missanneille: täällä ollaan siis testailtu mineraaleja Bare Escentuals Get Started -pakkauksen kanssa. Ohessa omia kokemuksiani sekä valaistuneen amatöörin laatima käyttöopas mineraalipuutereille.
Meikin olen nykyään pohjustanut pakettiin kuuluneella vitamiinivoiteella (1). En tiedä, onko siitä ollut erityistä hyötyä, mutta eipä ole kyllä ilmennyt haittaakaan.. Ja on vaikea sanoa, olisinko yhtä tyytyväinen mineraalimeikkeihin ilman tällä pohjustamista. Kosteusvoiteen olen aamuisin skipannut, vaikka vitamiinivoide ei sitä varsinaisesti kuulemma korvaakaan.
Itse ehostus alkaa meikkipuuterilla (2). Toistaiseksi olen käyttänyt pakkauksen mukana tulleesta kahdesta sävystä (Light ja Fairly Light) tummempaa versiota, vaaleamman käytän pois, kun taas kalpenen talveksi. Jauhe on ollut uskomattoman riittoisaa – kuukauden päivittäisen käytön jälkeen testauspaketin 2 gramman purkista on vielä ainakin puolet jäljellä. Veikkaan, että myyntikokoisesta 9 gramman purkista riittäisi riemua varmasti puoleksi vuodeksi! Uskomatonta.
Olen hoitanut samalla tuotteella paitsi pohjustuksen, myös silmänalusten, punoittavien nenänpielten ja pienten virheiden peittämisen. Jäljen peittävyyttä olen onnistunut säätelemään yllättävän hyvin pakkauksen mukana tulleilla siveltimillä – samalla jauheella tekee vaikka mitä.
Aloitan meikkipuuterin levittelyn yleissiveltimellä (5). Puuteriahan pitää ravistella purkista pieni määrä rasian kanteen, pyöritellä se siveltimen sisään ja koputella ylimääräiset jauheet pois. Pienestä määrästä voi toki olla monenlaisia käsityksiä, mutta määrittelisin sen hyppyselliseksi… Ja hyppysellisenkinhän jokainen määrittelee omalla tavallaan, tietty. Oikean määrän oppii varmasti ripottelemaan käyttäessään, mutta parempi aloittaa vähällä – kuten sanottu, nämä ovat riittoisia.
Yleissiveltimellä sivelen siis puuteria ohuelti kasvoilleni, silmäluomia unohtamatta. Kabuki-siveltimellä (6) pyörittelen lisää peittävyyttä niihin kohtiin, joiden koen sitä tarvitsevan – yleensä poskipäille, otsaan ja leukaan. Viimeisen silauksen taputtelen paikoilleen peitevoidesiveltimellä (7). Superpeittävän jäljen saa aikaiseksi, kun ensin painelee siveltimellä peitettävää kohtaa, sitten sivelee jäljen tasaiseksi. Erillistä peitevoidetta en ole toistaiseksi kaipaillut, vaikka merkin Bisque-peitepuuteri onkin kuulemma loistotuote.
Meikkipohjan levittelyn jälkeen olen orjallisesti tupsutellut pakkaukseen kuulunutta ”aurinkopuuteria” (3) poskiin varjostuksenomaisesti ja tuomaan väriä kasvoille.. Mutta enköhän jatkossa pärjäisi ilmankin, pelkkä poskipunakin riittää minulle. Viimeistely ja meikin kiinnitys hoidetaan värittömällä puuterilla (4), joka poistaa sen viimeisenkin kiillon kasvoilta. Näiden tuotteiden levittäminenkin hoituu siis tuolla perussudilla.
Kaikista purkeista, puteleista ja harjoista huolimatta käyttö on ensimmäisen viikon pienen kömpelyyden jälkeen tuntunut superhelpolta. Itse asiassa tuotteita ja tavaroita ei ole sittenkään entistä enempää – perinteiseen varustearsenaaliini kun kuuluivat myös meikkivoide, peitevoide, irtopuuteri, poskipuna ja aurinkopuuteri, meikkisieni ja -sivellin, peitevoidesuti, poskipunasivellin ja puuterivippa. Huh.
Itse meikki pysyy siistinä koko päivän. Puuterit tuntuvat sopeutuvan päivän myötä iholle puskevaan rasvaan hyvin ja imevän sitä itseensä vielä pitkään levittelyn jälkeenkin. Pakkeloidulta ei ole olo tuntunut missään vaiheessa! Liekö sattumaa, mutta mitään kummempia näppylöitä ei ole tämän kuukauden aikana naamaan ilmaantunut. Vannon, että normimeikkivoiteiden aikana tällaista hyvän ihon kuukautta ei ole ollut! Ja voi, kunpa olisin tiennyt tällaisista tuotteista jo teini-iässä iho-ongelmien kanssa kamppaillessani.
Jos jotain miinusta pitää keksiä, niin hinnat ovat Suomessa melko suolaiset.. Ja oikean meikkivoidesävyn valitseminen netin avulla on tuurin ja googlailun varassa. Itse päättelin – olen suomalainen, blondi ja kalpea, joten testipakettien neljästä sävyvaihtoehdosta oli loogisinta valita se vaalein. Tadaa! Lisäksi purkkien pitäminen suorassa on hieman haastavaa. Jos purkki pääsee kierähtämään meikkipussissa ylösalaisin, on kannen alla odottamassa reiluhko jauhekasa. Siitäpä onkin sitten haastavampaa tupsutella kannelle tarpeeksi vähän jauhetta kasvoille levitettäväksi..
Suosittelenko? No kyllä. Ehkä joskus vielä päädyn testailemaan jotain perinteistä, ihmeitä lupaavaa meikkivoidetta, mutta uskon pysyväni mineraaliuskollisena vielä pitkään. Sen verran hyvännäköistä on näillä aikaansaatu jälki, ja ihon kunnossakin on tapahtunut joku selittämätön muutos positiivisempaan suuntaan. Testipakkaus ei netistä tilattuna noin 45 euron hinnallaan ole saatavien tuotteiden määrään nähden mitenkään järjettömän kallis ja mikäli jauheilla ehostaminen ei tunnu omalta jutulta, jää käteen ainakin kolme perushyvää sivellintä.