(kuva Fashematics)
Kuukausi: elokuu 2009
kanttiinista päivää
Kieltämättä tämä mekko tuo mieleeni koulun keittiön tädit, kerrossiivoojat ja vanhan ajan sairaanhoitajat. Jostain syystä jokin siinä – kaikesta huolimatta tai juuri sen vuoksi – viehättää minua suunnattomasti. Onkohan syynä pehmeä vaaleansininen väri, joka on viime aikoina alkanut oudosti ja yllättäen miellyttää silmää vaiko pussukkamainen malli yhdistettynä ylisöpöihin pikkukauluksiin, mikä lie – hieno se on.
Arkinen ja helppo malli olisi helppo vetää ylle myös arkipäivinä ja saada tavistiistaihin hieman luksusta, mekko kun on sataprosenttista silkkiä. Keittolantätiviboja vältelläkseni yrittäisin kuitenkin yhdistää tämän johonkin muuhun kuin valkoiseen harsokankaiseen hiusverkkoon. Esimerkiksi mustat sukkikset ja kiilakorkoiset, mustat, kuin eri maailmasta olevat kengät saattaisivat toimia tämän kanssa mainiosti.
Mekko Henrik Vibskov, 245 €, farfetch.com, oma koko onneksi loppuunmyyty.
(kuva Farfetch)
nirsk narsk
Tämä tunteenpurkaukseni on osoitettu Sinulle, rakas Itellan palvelusuunnittelija. Ymmärrän, että olet ajatellut asiassa minun – asiakkaasi – parasta, mutta voi, kunpa et olisi ollut palvelunparannuspäissäsi ihan näin huomaavainen.
Tiedätkin jo, että tykkään tilailla päivittäiskosmetiikkani internetistä. Koska nykyään hammastahna ja käsisaippua ovat suurin piirtein ainoat paikallisesta tavaratalostani hankkimani kosmetiikkatuotteet, niitä nimelläni varustettuja pikkupaketteja kulkee kauttanne joskus jopa useampia kuukaudessa.
Ajatus siitä, että kuljetatte alle parin kilon pikkuboksit mukavan postinkantajan mukana suoraan kotiovelleni on todella kaunis ja mieltä lämmittävä. Toistaiseksi elämä on kuitenkin kohdellut minua hyvin, taantumasta ja vaikeista ajoista huolimatta olen saanut edelleen käydä töissä jokaisena arkipäivänä ja vieläpä toimistoaikaan.
Vaikka olenkin töistäni kiitollinen, ikävä velvollisuuteni näyttäytyä toimistolla aamukahdeksan ja iltakuudentoista välisenä aikana valitettavasti rajoittaa mahdollisuuksiani olla kotona vastaanottamassa pakettiani ovikelloa kilauttavalta, ystävälliseltä postipojalta. Olisin toki mieluusti tavoitettavissanne jakeluaikaan ja mahdollistaisin palveluketjunne saumattoman sujuvuuden, mutta tällöin minulla ei valitettavasti enää olisi resursseja tilailla niitä tuotteita joita yritätte kovasti kotiovelleni kantaa.
Tässähän ei sinänsä ole mitään ylitsepääsemätöntä ongelmaa, posti sijaitsee naapurikorttelissa ja voisin ihan itsekin ilman suurempaa vaivannäköä noutaa sieltä ne odottamani purkit ja purnukat pakettikorttia vastaan vaikka kauppareissulla. Kuvion nykytilan kannaltani harmilliseksi tekee kuitenkin se, että postipoika käy kotiovellani paketin kanssa maanantaiaamuna kello 11.15, jolloin olen toimeentuloni edellyttämien ansaitsemistoimenpiteiden vuoksi estynyt pakettia vastaanottamaan. Jakeluyrityksen epäonnistuttua hän toimittaakin kovasti odotetut ehostustuotteet yöpymään kulmapostini sijasta mystiseen keskusvarastoon.
Yömajastaan pakettini siirtyy kulmapostiini odottelemaan allekirjoittaneen töistäpääsyä hyvissä ajoin – sieltähän sen saisi tiistaiaamuna jo kello 9.30 alkaen, ellei joutuisi elantonsa hankkimisen vuoksi lähtemään aamubussilla naapuripitäjään jo kello 7.15. No, onneksi toistaiseksi olette halunneet palvella asiakkaitanne perusteellisesti myös kulmapostissani ja pidätte ovenne auki iltakahdeksaan, lämpimät kiitokset siitä.
Erityisesti minua ihmetyttää se, että jättämässänne jakeluyritysilmoituksessanne toteatte ettette saaneet jätettyä ”kirjettä”, koska se ei mahtunut postiluukustani. Tähän väliin haluaisin mitä kohteliaimmin todeta että NO SHIT, SHERLOCK, toivottavasti ette kovin kauan yrittäneet tunkea sitä 15 senttimetriä korkeaa kirjeeksi nimittelemäänne laatikkoa siitä viiden sentin korkuisesta postiluukustani sisään. Postipoikakin varmaan mielellään raahasi tämän jo alkujaan tuhoontuomitun jakeluyrityksen kohdetta selkä vääränä ympäri Kalliota kahdeksantuntisen työpäivänsä ajan.
Haluaisinkin kysyä sinulta, rakas Itellan palvelusuunnittelija: Mitä minä voisin osaltani tehdä, jotta kaunis ajatuksenne kotiintoimituksesta ei kääntyisi itseään vastaan ja siirtäisi pakettini päätymistä omistajalleen yhdellä tai parhaimmillaan useammalla vuorokaudella? Kuten varmaan sieltä rekistereistäsi näet, monestihan kotijakelua on yritetty suorittaa juuri perjantaiaamuna, jolloin loota odottelee noutajaansa postikonttorissa vasta maanantaina.
Mitäpä jos:
1) Ottaisin rälläkän kauniiseen käteen ja laajentaisin postiluukkuani vastaamaan teidän kokokäsitystänne oven kautta jaeltavasta paketista?
2) Jättäisin kotiovelleni teille mukaan otettavaksi viivaimen, johon olen merkinnyt postiluukkuni tämänhetkiset mittasuhteet – voisitte jo toimistolla tarkistaa mahtuuko paketti luukusta sisään ja tehdä johtopäätökset jo ennen kotiovelleni saapumista?
3) Lopettaisitte olemasta noin ystävällisiä ja asiakaslähtöisiä, toimisitte niin kuin vanha kunnon valtion virasto ettekä kuten voittoa tavoitteleva asiakaslähtöinen tulosyksikkö ja kantaisitte suoraan postini mukana sen lapun, jossa kerrotte paketin odottavan allekirjoittanutta konttorillanne ja päästäisitte tällaisen tännekaikkimulleheti-sukupolven kiittämättömän tekeleen yön yli odottamisen riipivästä piinasta. Haluaisin pois tällaisen hyvän palvelun piiristä, jossa jakeluyritykset hedelmällisen toimistotyöni vuoksi epäonnistuvat lähes sataprosenttisesti ja siirtävät toimituspäivää myöhemmäksi.
Kysymys kuuluu, josko jossain on joku osoite johon voisin ilmoittaa olevani kiittämätön ruoja ja kieltäytyväni tästä palveluksi kutsutusta viritelmästä, joka tuntuu ampuvan itseään jalkaan päivä toisensa jälkeen?