Räpsin täällä edelleen itseäni viivottimella näpeille, hakkaan päätäni seinään ja itken itseni uneen.

Nörttipupusormus ei olisi maksanut Kabirissa kuin muutaman kympin ja vouhotin siitä päivin öin aktiivisesti ainakin kolmen viikon ajan. Kehitimme sisäpiirin vitsin siitä, kuinka jotain halutessani nostaisin sormuskäden kohti erästä henkilöä, jonka haluaisin toiveeni toteuttavan ja antaisin pupun tuijottaa.

Vitsi meni niin pitkälle, että eräänä päivänä tuhersin etusormeni alimpaan rystysväliin kuulakärkikynällä hyvin etäisesti sormuksen pupua muistuttavan piirroksen. Kaikesta tapahtuneesta huolimatta jätin säästäväisyyspäissäni sormuksen tilaamatta. No, nörttijänis on ollut loppuunmyyty jo useamman kuukauden, hetkellistä järkevyyspuuskaani kadun edelleen.

Ja miksikö nuo kengät eivät ole jalassani? Kiva, että yritän tehdä niiden eteen kaikkeni nyt – vain puoli vuotta liian myöhään! Minimarketin kiilapohjistahan oli viime talven malllistossa nyöritetty, ison hypen aikaansaanut versio. Vihasin niitä, ne näyttivät mielestäni takavuosien Kummeli-sketsien tamppaajakengiltä. Takavetskarilla varustettu kevään malli taas iski kovaa niin minuun kuin myös noin jokaiseen ruotsalaiseen muotibloggaajaan. Kuolasin kenkien perään pitkään ja ahkerasti parissa verkkokaupassa, laskin pennejäni ja suunnittelin asuja kenkien ympärille.

Tilata en sitten kuitenkaan uskaltanut, kengät eivät varsinaisesti olleet aivan ilmaisetkaan ja korkokenkähistoriani on mitä melkoisen lyhyt. Pelkäsin päätyväni ostamaan kallista kaapintäytettä. Melko mielenkiintoinen pelkotila siihen nähden, että olin aivan fiiliksissä kengistä koko kevään. Keväisellä Tukholman reissulla sitten hypistelin ja silittelin näitä kenkiä, kokoani siinä liikkeessä ei ollut mutta pienellä vaivannäöllä olisin uskoakseni nämä kotiinviemisiksi saanut. Kiva, kun en sitten jaksanut nähdä sitä vaivaa. Hyvä etten, saanpahan istuskella vielä elokuun viimeisinä päivinäkin koneella, googlettaa epätoivoisena second hand -löydön toivossa sekä lähetellä anovia maileja Minimarketin suuntaan.

Hauskaa, että olen onnistunut rakentamaan itselleni ilmeisen tiukan tyylillisen sähköpaimenaidan. Jos haikailen jonkun erilaisen ja hassuhkon perään, napsauttaa oma kulunrajoittimeni minua sormille. Heräteostoksia ei tule tehtyä, mutta olisin kiitollinen jos olisin herännyt tekemään nämä ostokset ajoissa. Olisikohan näistä menetyksistä jotain oppinut?