Minua miellyttävien vaatekappaleiden löytäminen nyt ei varsinaisesti ole koskaan ollut mikään ongelmista suurin. Tarjontaan nähden käsittämättömän haastavaksi on osoittautunut ihan tavallisten t-paitojen löytäminen.

Tavallisessa t-paidassa kun tulisi olla pyöreä ja hillityn kokoinen kaula-aukko, ei siis liian korkea ja kireä tai mikään kaiken esille asettavan kokoinen. Paidan olisi suotavaa olla pääasiassa puuvillaa, pari prosenttia joustoa tuovaa materiaalia sallittakoon. Kankaan tulisi olla sen verran paksua, että ei läpi näkyisi. Hihojen tulisi olla – yllätys yllätys – ihan tavalliset, ei mitään puhvituksia tai raglan-hihoja. Normaali t-paidan hiha kun mahtuu villatakin alle aiheuttamatta mitään mystisiä kangasmöykkyjä olkavarsiin. Pituutta paidalla saisi olla lantiolle, lisäksi ihoa pitkin menevät makkarankuoret ovat yhtä passé kuin kyseisen ilmauksen käyttäminen. Värin tulisi olla musta, valkoinen tai harmaa.

Ei ole liikaa toivottu, eihän? Niin luulisi, mutta pieni kaupunkikierros todistaa toisin. Tuntuu, että t-paitatarjonnasta päättävät yrittäisivät keksiä pyörää uudelleen. Tangoilla roikkuu vain mitä jännittävimpiä tekeleitä: rypytystä, kuviota, prinsessahihoja, superspandexia, käsittämättömiä tekstiprinttejä. Itse kun haluaisin oikeastaan vain poikien t-paidasta pienennetyn tyttömallin.

Jokohan nyt siis tärppäsi?

Acnen Copy -t-paidasta vaikuttaisi löytyvän kaikki kaipaamani elementit, katsotaan vielä, miten tämä pärjää käytössä. Omani löysin Beamista, jossa muita värejä ei valitettavasti ainakaan vielä ollut – valkoinen taitaa olla ostoslistani kärkisijoilla.