No kukkuu, mikäpäs se siinä kurkistelee? Toinen unelmatakki. Oikeasti, ei ole kovin reilua, A.P.C., että tungette saman syksyn mallistoon kaksi to-die-for-takkia. Jumaloin omaani, mutta kyllähän minulle toki tämäkin olisi kelvannut.. Tai siis, kelpaisi edelleen.

Omani on ehkä ajattomampi malli ilman nyt-taas-niin-hip-kaksirivinapitusta ja käsittämättömän hienoa Sherlock Holmes -viittaa, mutta kuinka siistiä olisi ollut haahuilla ympäri talvista Helsinkiä murhamysteerinratkomishenkinen talvipomppa päällä? Petyn rankasti, jos takin taskussa ei toimiteta vakiovarusteina asuun kuuluvia suurennuslasia ja piippua.

”Yhden hengen etsivätoimisto” -takin plussiksi laskettakoot käsittääkseni paksumpi villakangas kuin omassa Nautical Parkassani, viitankin saa irti silloin kun salapoliisityö alkaa tympimään. Ehdoton miinus (joka lohduttaa allekirjoittanutta runsaudenpulassa) on se, että ei tuohon olisi kuitenkaan ollut varaa – jo oma takkini oli minulle liian kallis ja tuo onnistuu jollain ilveellä maksamaan vielä puolet omaani enemmän.

(kuva Très Bien Shop)