Ruotsalainen Fifth Avenue Shoe Repair osaa tehdä jotain jännää: minimalistisia vaatteita, jotka ovat täynnä pikkujippoja. Heidän vaatteissaan on lähes poikkeuksetta jotain odottamatonta, mutta erittäin toimivaa. Syksyn mallisto vaikuttaa sivujen perusteella aivan uskomattoman upealta, minulla oli todellisia ongelmia valita mitä sieltä esiin nostaisin.
Lyhyt beige trenssi – instant classic. Myös nahkainen rannekoru, valkoinen kauluspaita ja kiiltonahkaiset broguesit toimivat mainiosti eivätkä varmasti tuntuisi ajastaan jälkeen jääneiltä vielä ensi syksynäkään.
Frakkitakki kohottaisi farkut ja t-paidan sopivaksi asuksi juhlavaankin illanviettoon. Mutta eikö meleeratun harmaan, hennon beigen ja mustan väriliitto näytäkin hyvältä? Hennot sävyt eivät sulaudu seinään, kun sekaan heittää myös jotain tummaa ja napakampaa. Ja tuo hame, tuo hame.
Hento, herkkä paita toimisi niin housujen kuin hameidenkin kanssa. Hame on juuri sitä minimalistista kikkailua, jota näen niin monissa FASR:in vaatteissa; muotoa ja ideaa löytyy. En ymmärrä, miten he onnistuvat tekemään muka niin yksinkertaisilta vaikuttavia vaatteita, jotka lähemmällä tarkastelulla paljastavat olevansa täynnä pikkukikkoja ja jälkiä taidokkaasta käsityöstä. Kiilakorot ovat myös ihanat, lisäksi niitä on helppo käyttää.
Fifth Avenue Shoe Repairin syysmallisto naisille hipoo täydellisyyttä, tulevan kevään malliston kukkahörhelöt ovat toistaiseksi kiinnittäneet huomioni pois esitellyistä vaatteista sekä aiheuttaneet minulle pelkotiloja.
Erityiskiitos myös Fifth Avenue Shoe Repairin verkkosivuille – kummitusmaisesti leijuvat vaatteet esittelevät vaatteet hyvin, houkuttelevasti ja mielenkiintoisesti. Asiaa pohdiskelleena haluaisinkin esittää lukijoille kymmenen pisteen kysymyksen: Millä suomalaisella YT-neuvottelut käynnistävällä muotitalolla on ilmeisesti kuitenkin varaa esitellä syksyn mallistonsa verkkosivuillaan tulitikkuaskin kokoisin kuvin? Oih ja voih.
(kuvat Fifth Avenue Shoe Repair)
ps. Huomaa myös FASR:in tuliterä nettikauppa!
Aah, nämä on ihania! Voisin ottaa noista vaikka kaikki.
Onko sinulla käyttökokemuksia merkin vaatteista? Osaatko sanoa jotain laadusta ja koosta?
Mulla ei FASR:ilta ole kuin yksi savenharmaa trikookankainen tunika, edestä lyhyt, takaa laahusmainen ja pitkä, uskomattoman paljon ompeleita ja ”riekaleita”. Tämä on M-kokoinen, mutta toisaalta en tiedä miten paljon tällaisessa teltassa kokomerkintään voi tuijottaa.. Veikkaan, että S olisi tästä mennyt ihan yhtä hyvin. Voisin yrittää ottaa vaikka kuvan tästä jossain välissä :)
Laatu on ilmeisesti ollut hyvä, koska ostin paidan kesällä 2006 ja se on ihan priimakondiksessa edelleen.
/hon
FASR on kyllä huippuinnostava merkki, en ollut huomannutkaan käydä tutustumassa niiden syksyyn, kiitos siis tästä! Kaikki näyttää tosiaan yhtäaikaa helposti puettavalta ja omaksutavalta, samalla vaatteissa on sellaista ovallusta, joiden ansiosta niihin ei kyllästy varmastikaan ikinä.
Mitä vaatetusalan isoimpiin suomalaisfirmoihin ja niiden käsittämättömän surkeaan web-presenssiin tulee… En edes jaksa aloittaa! Itseään saavat syyttää, jos ja kun ei brändi kirkastu. Case in point: Mulla on järkyttävän hieno, tietenkin tehtaanmyymälästä pilkkahintaan ostettu Big L:n valkoinen, paperinohutta nahkaa oleva motoristitakki – sitä vois verrata vaikka joihinkin Acnen tuotteisiin. Brändiä ja sen imagoa taas ei todellakaan voi, sama pätee isoon MM:ään (tästä on ollut puhetta munkin blogissa _paljon_, myös kommenttiboksissa). Mäkään en tajua, miten näillä on varaa hoitaa homma noin päin p-settä, jos sallitte ilmauksen.
Joo, muistan lueskelleeni käytyä keskustelua tuosta nahkatakista, joudun yhtymään mielipiteisiin. Sen kun vielä tietäisi, miten Suomen suuret merkit saataisiin pesemään kasvonsa ja siirtymään vuoteen 2009? En usko, etteikö Suomesta tekijöitä löytyisi, osataan täälläkin brändätä. Asennevamma päättäjätasolla kenties? En vaan pysty ymmärtämään, miten uskalletaan tuudittautua ”perinteikkyyteen” ja luottaa siihen, että nuoremmat sukupolvet jatkavat shoppailua ihan vaan pelkistä nostalgiasyistä samoissa liikkeissä kuin mummunsa ja äitinsä. Alkakaa jo himottaviksi!
Mulla on pari hienoa mekkoa Marimekolta, Samu-Jussi Koskella oli ihan tekemisen meininki ja hyviä juttuja. Muistan kuitenkin ne karvat pystyyn nostaneet myötähäpeät, kun ihanat pisaramekot pyörivät vuonna 2007 televisiomainoksessa metsässä, kun taustalla joku Pablo tai muu möreä-ääninen lauloi taustalla ylitulkiten suurin piirtein ”Olen suomalainen” -tasoista ikivihreää. Arvaa, tekikö sen brändiraiskauksen jälkeen hetkeen mieli kantaa ylpeänä Marimekkoa?
[…] Issues Definitely maybe « fifth avenue shoe repair f/w 2009 part 1 […]
Olen opiskelija, jonka vaatemaku on kutakuinkin verrattavissa omaasi, tosin ehkä hiukan vähemmän minimalistinen. Opiskelijana kuitenkin Rick Owensin nahkatakit tai jopa Acnen Wham-neulemekot ovat saavuttamattomissa, ellei rahaa laita säästöön. Olen minimalismista huolimatta kunnon impulssishoppailija, ja kierrän kauppoja pari kolme kertaa viikossa, ja rahan säästäminen tuntuu mahdottomalta.
Kysyisin siis sinulta miten itse hoidit shoppailun ja rahankäytön opiskellessasi? Onko tyylikärpänen puraissut vasta kun raha-asioista ei ole tarvinnut huolehtia?
Moi rar,
Kiperä kysymys! Ja hauskaa, että satuit kysymään just nyt, ajastin eilen tänään julkaistavaksi yhden jutun, jossa hieman sivuan tätä asiaa.
Rick Owensin nahkatakit ovat valitettavasti edelleen yhtä saavuttamattomissa kuin opiskeluaikoina, ja tunnustan, että myös täällä kierrellään toisinaan kaupoissa useamman kerran viikossa. En kuitenkaan osta jotain joka kerta, kartoitan vaan tarjontaa. Ehkä vähemmän tulisi niitä himotuksia jos ei kävisi jatkuvasti hypistelemässä ihania tavaroita, mutta jotain paheita kai sitä on itselleen suotava.
Opiskeluaikana shoppailin enimmäkseen Hennesillä ja Zaralla, joskus minimalistisesti, joskus tuli kokeiltua vähän vaikka mitä juttua. Sieltäkin löytää toisinaan yllättävän hyvälaatuista ja tyyliltään mukavan pelkistettyä kampetta, pesulaput kannattaa vaan syynätä tarkkaan ja vältellä mm. akryyliä neuleissa. Opiskeluaikana saatoin hankkia kesän suuremmista liksoista yhden, ihanan, isomman ja kalliimman jutun, jota täydentelin sitten edullisemmilla vaatteilla syksyn ja kevään mittaan. Ja äiti auttoi joskus, halleluja! Toisaalta, ne hammasta purren tehdyt hintavammat sijoitukset tuntuvat kannattaneen; vuoden 2006 tammikuussa ostetut Acnen farkut ovat edelleen jalassa viikottain. Rahoille vastinetta!
Rahan säästämisessä olen kehno, kaikki menee mitä on tullutkin. Tavoitesäästämistäkään en oikein hallitse, mutta liekö sitten niin että en ole keksinyt vielä mitä tavaraa haluaisin niin paljon, että olisin valmis pistämään sitä varten rahaa syrjään esim. vuoden ajan. Hinnan vaikutuksella laatuun on yhteyttä, mutta vain tiettyyn pisteeseen saakka – 700 euron korkokengät tuskin kestävät samanlaisessa käytössä niiiiiin paljon pidempään kuin 200 euron vastaavat.
Tämä ohjeistus ei varmaan tule mitenkään yllärinä eikä avaa taivaan portteja, mutta näin kai se valitettavasti on: Kannattaa ynnäillä ostoksiaan – viikoittaisista pikkushoppailuista kertyy kuukaudessa usein sellainen summa, jolla olisi saanut hankittua jonkun isomman jutun, vaikkapa sitten sellaisen Wham-neuleen. Mikään rahankäytön guru en valitettavasti voi julistaa olevani, itse usein tunnun yleensä ennen palkkapäivää tietäväni mitä haluan, ostaa päräytän sen heti palkan tultua tilille ja järjestelen loppukuun kulut ja hankinnat sitten sen mukaan. Helpompaa mulle tuolla lailla – jos jään miettimään ja aion säästää rahani, tulee ne samat pennoset laitettua aina kuitenkin johonkin pienempiin impulssiostoksiin. Varsinaista säästöä! Mutta mielummin yksi isompi, järkevä ostos kuukaudessa kuin pussitolkulla tavaraa jotka lopulta vain kilpailevat keskenään.
Summa summarum: Täällä on ollut jo pidempään käytössä käsite ”kuukauden hankinta”. Se on yksi vähän merkittävämpi hankinta, joka ostetaan aina vähintään kahden viikon harkinnan jälkeen, sen pitää sopia saumattomasti osaksi vaatekaapin kokoelmia, sen on oltava hyvistä materiaaleista valmistettu sekä kestettävä aikaa edes jossain määrin.
Jos rahaa jää, saatetaan joskus hankkia jotain edullisempaa maustetta joukkoon, mutta olen sopinut itseni kanssa että mietin tarkkaan, minkä kanssa ja missä sitä vaatetta sitten käytettäisiin. Hirveitä huteja ei ole kyllä tullut tehtyä pitkään aikaan!
Kysy, jos sivuutin jotain, sori maratoonivastaus. Olisi mennyt varmaan postauksenakin, mutta en koe kyllä olevani mikään oikea henkilö opettamaan taloudenhallintaa :)
/hon
(ps. Mulle on opetettu, että maailmasta eivät kauniit vaatteet lopu. Vaikka se onkin kamalaa purra hammasta kyynel silmässä ja jättää joku jumalluomus kaupan rekkiin kun tilillä on rahaa just siihen pestopastaan, niin uusi ihanuus tulee varmasti vastaan myös silloin, kun sen pystyy kotiuttamaan. Fact!)
Nyt iskee rytmihäiriöitä ja pahasti. En kykene muuhun kuin pihisemään, mistä noita kenkiä (http://shop.shoerepair.se/en/product/253/wide-tank) oikein saa?!
Ne olivat ilmeisesti FASR:in kesämallistossa.. Damn! Ruotsin Ellen heinäkuun tai elokuun numerossa oli yks editorial jossa jokaisen mallin jokaisessa kuvassa tais olla noi kengät mustina. Jos pihinältäsi pystyt, nakkaa niille meiliä (ja kerro mulle vastaus!) :)
/hon
Hmph, kaivoin sen lehden esiin ja tein kaksi havaintoa:
1) Ei niillä kaikilla ollut noita kenkiä :(
2) Hintaa ei oltu merkitty mihinkään, onkohan noi olleet edes tuotannossa? Oon aika aktiivinen ruotsiblogien seuraaja ja ihmettelen, kun en ole noihin törmännyt missään intterwebin ihmemaassa.. Demeulemeester-henkiset nyöritykset kiilapohjalla tuskin olisivat jääneet kaikilta ostamatta jos niitä olisi tarjolla ollut? What?
/hon
No niinpä. JOS nuo elämää suuremmat kengät olisivat olleet tuotannossa, kyllä niille olisi ostajia löytynyt! Nimimerkki Vimps ilmoittautuu!
Aika usein ärsyttää, kun esimerkiksi Acnella – ja nyt näköjään myös FASR:lla – on uuden malliston promokuvissa joitain sietämättömän upeita kenkiä, mutta ne kaikkein upeimmat eivät tunnu koskaan päätyvän tuotantoon asti… tästä voimme päätellä, että kenkämakuni on varsin jyrkkä. Sainkin rytmihäiriöitä myös Whyredin Lawida-nilkkureista – ja niiden hinnasta. Muun muassa, huoh.
Noi olisivat kieltämättä olleet upeat, eivätkä vähiten siksi, että ne eivät ole mitkään neutraalit kompromissikengät. Itse ostan mielummin rehellisesti nössöjä kenkiä muka-fiercejen kompromissikorkkareiden sijaan. Monilla merkeillä yleensä peräänkuuluttamani käytännöllisyys kyllä valitettavasti haukkaa aiiiika ison palan siitä näyttävyydestä.. Ja jos mä innostun korkeammat kengät ostamaan, ne saavat sitten oikeasti olla mielummin superupeat kuin ”sellaiset, joilla pystyy myös juoksemaan bussiin”.
Mitä promokuvailuun tulee, musta on toisaalta kivaa että vaatemerkit kokeilevat ja sekoilevat ja tekevät inspiroivia lookbookeja, mutta on se nyt helvetti jos puolia kuvien vaatteista ei ole edes mahdollista ostaa. Esim. Acne on ainakin kerran mielestäni esitellyt jopa nettikauppansa kuvassa kuviokankaista mekkoa, joka on tullut lopulta tuotantoon ja ostettavaksi vain yksivärisenä. Kivaa, kun on vähän mystiikkaa ja artsu-menoa, mutta OLISI IHAN KIVAA NÄHDÄ MYÖS HYVÄ KUVA JUURI SIITÄ TUOTTEESTA, JONKA HALUAISITTE MINUN RAHAA VASTAAN TEILTÄ LUNASTAVAN.
Niin kerta.
/ hon
[…] köpön kuvan julkaisuun on uusi, minulle täydellinen jakku Fifth Avenue Shoe Repairilta, johon iskin silmäni jo elokuussa. Tovi sitten seisoskelin Tukholmassa jakku päälläni hyvin pitkään, enkä […]
[…] Viime syksynä olin aivan pähkinöinä Fifth Avenue Shoe Repairin mallistosta. Kevään vaatteista en ainakaan muutaman ensimmäisen silmäyksen jälkeen ole suuremmin innostunut.. Mikä lie. Eivät nämä nyt niin hirmuisesti eroa syksyn linjasta. Samaa leikkauskikkailua siellä on, samoja värejä ja pitkälti samanlaisia vaatteitakin, kesäisemmistä matskuista vaan. Ehkäpä se on vain fiiliksestä nyt kiinni – tällaisiin haluaa pukeutua syksyllä, kesäksi taidan kaipailla jotain iisimpää ja simppelimpää. […]