..to be the man who walked 1000 miles

Jos joku olisi sanonut minulle muutama vuosi sitten,  että tulen omistamaan monia paria nahkakenkiä, niin olisin kuvitellut puhuttavan  Dr. Martensin maihinnousukengistä. Kengistä,  jotka olivat minulle kaikista rakkaimmat nuoruudessa ja jotka menivät niin farkkujen kuin puvunkin kanssa. Nykyään olen hiukan eri mieltä. Minulla on edelleen Martensin 3- ja 8-reikäisiin kenkiin todella vahva tunneside, mutta ne eivät enää ehkä ole ihan yhtä monikäyttöiset kuin kymmenen vuotta sitten.

Martensien paikan sydämessäni on ottanut yksi kaikista perinteisimmistä kengistä. Kenkä, joka menee tänä päivänä mielestäni kaiken kanssa, kuten Martensit menivät aikanaan – brogues. Perinteiset brittiläiset merkit kuten Church’s, Crockett and Jones ovat valmistaneet näitä laadukkaita nahkakenkiä Englannissa jo yli 130 vuoden ajan.

Church'sFinsbury

Suosikkini on kuitenkin Amerikasta tuleva McAllister , yksi Allen Edmondsin parhaiten myyvistä kengistä. Niitä on valmistettu vuodesta 1956 lähtien ja kovista kustannuksista huolimatta kengät tehdään edelleen Yhdysvalloissa. Korkeasta laadusta ja valmistuspaikasta johtuen hintalappu on näissä kaikissa melkoinen.

Allen Edmonds, McAllister

Toinen amerikkalainen, Opening Ceremony, perustettiin vuonna 2002 ja heidän tulkintansa tästä klassikkokengästä tuli kenkämallistoon keväällä. Nämä ovat noin puolet halvemmat kuin alkuperäiset inspiraationlähteet, jonka vuoksi ne myytiin loppuun lyhyessä ajassa ja harmittaa vielä tänäkin päivänä etten omaa kenkäpariani saanut napattua. Samasta mallistosta löysin itselleni kuitenkin kolme paria farfetch.comin alennusmyynneistä, joista yhdet ovat mustat broguesit. Vaikkakin kauniita kenkiä ovat kaikki, niin yhdetkään näistä eivät ole juuri ne perinteiset broguesit – etsintä ja haaveilu Allen Edmondsin McAllistereistä jatkukoon.

Opening Ceremony

debut

Hei.

Juuri nyt jännittää liikaa; mistä aloittaisi? Liikaa jaettavaa.

lloyd

Lloyd muuttaa meille lähipäivinä, pitkällisen jahkailun jälkeen.

Nopeammat muuttopäätökset tekivät Daniel ja Malone.

daniels

malone

Keskivertoa parempi päivä.. Tai pahempi, miten sen nyt ottaa. Pieni askel ihmiselle, suuri pankkitilille.

No mutta, perusteltua kaikki tyynni – kuten vaate- ja asusteostokset aina. Suunnittelu, hypistely, ”eikö niin?”-mielipiteiden kysely ja vain yhden vastauksen hyväksyminen kuuluvat kerrasta toiseen lähes lauseen ja liikkeen tarkkuudella samanlaisena toistettavaan rutiiniin. Rutiiniin, johon oleellisina osina kuuluvat myös typerän onnellinen hymyily kassalla vähiä rahojaan ojentaessaan tai korttinumeroa naputellessaan nettikaupan checkoutissa sekä hetkellinen ”mitä helvettiä juuri tapahtui” -morkkis, kun paperikassi jo on kädessä tai vahvistusmeili kolahtanut sähköpostiin. Sitten pitää taas toistella itselleen ja/tai seuralaiselle ne ostoon oikeuttavat faktat, joita ennen päätöstä päässään pyöritteli ja mantrana toisteli.

Sitten lasketaan tilin uusi saldo ja harmistutaan, koetaan hetkellinen kriisi ja ollaan ihan varmoja siitä, että hengissä ei selvitä seuraavaan palkkapäivään saakka.

Rauhoitutaan, katsotaan mitä tuli tehtyä ja ollaan lopulta hyvin iloisia. Sitten tekee mieli jakaa uusi hankinta ja tulevaisuuden haaveet myös muiden kanssa, perustetaan blogi ja tuskaillaan sen kanssa, miten pinnalliselta ja maaniselta kuulostaakaan, kun kirjoittaa ylös kuukausittain palkkapäivän jälkeen pari kertaa toistettavan rutiinin. No, jos oman maanisuutensa tiedostaa ja tunnustaa, se ei voi olla niin suuri synti.

Nimittäin Lloyd on Mulberryn miesten laukku, joka miehen kannatti hankkia nyt tai ei koskaan. ”Ei koskaan” ei ollut vaihtoehto. Musta, nahkaa, laatua, reilu koko, ajaton malli – check, check, check. Check check. ”Ja menee kaiken kanssa”, kuten kaikki suuremmat vaatehankinnat aina niitä perusteltaessa. Tottahan se on, tällä kertaa.

Kengät taas saavat tulla paikkaamaan ryvettymään päässyttä kenkähyllyä – yhdet linttaanastutut ja puhkirakastetut Vagabondin mustat nahkakengät saavat luvan korvaantua uusilla Whyredin kierolla tavalla hieman fiftarihenkisillä mokkakengillä sekä herrasmiesmaisilla Vagabondin brogues-kengillä. Veikkaan, että ensimmäiset tulevat olemaan farkkujen kanssa hyvää pataa, toiset tykkäävät sukkiksista ja tyttömäisistä hameista. Itse tykkäsin kaiken ilmeisen lisäksi myös hinnasta; kahdet hienot ja toivon mukaan melko laadukkaat kengät yhden parin hinnalla.

Lähipäivinä luvassa hysteeristä postipakettilappujen odottamista, sovittelua, silittelyä ja fiilistelyä. Erityisen hyvän uuden ostoksen tunnistaa mielestäni siitä, että se olemassaolollaan onnistuu saamaan vanhat rakkaat vaatteet toimimaan ihan uudella tavalla.

Vaikka tämä synnintunnustus saattaa hieman huolestuttavalta kuulostaakin, ei pointtina ole niinkään uuden hankkiminen vaan mahdollisimman täydellisen, toimivan, elävän vaatekaapin – kokoelman – aikaansaaminen.

Mahdotonta – todennäköisesti – mutta ainahan saa yrittää. Mukavaa on se, että yrittää saa kauan.

Tervetuloa.

(kuvat Mulberry, Whyred, Vagabond)