Osaisiko joku määritellä mistä lähtien nappien ompeleminen juuri ostettuihin, käyttämättömiin vaatteisiin muuttui ihan normaaliksi käytännöksi? Ihan sama, maksoiko vaate kaksikymmentä vai kaksisataa euroa – neulan ja langan saa kaivaa esiin heti sen jälkeen kun vaatteen on saanut kotiin ja ulos paperikassista.

Vihastuttaa. Lepsuilua nappien kiinnityksen kohdalla ei edes häpeillä. Irtoilevat langanpätkät ja repsottavat napit ikään kuin kuuluvat asiaan –  ” ne ommellaan nykyään kiinni koneellisesti”. Eipä ole kummoinen selitys, mutta minkäs teet – se on sitä nykypäivää. Ainakin niiden merkkien kohdalla, joiden vaatteisiin minulla on varaa…

Jos vaatteesta kuin vaatteesta pyydetään nykyään kolminumeroisia summia, minä puolestani pyytäisin ettei minun tarvitsisi suorittaa kotisohvallani muutoin laadukkaan oloisen vaatteen viimeistelytöitä.

Ja joo – äänestäisin lompakollani, ellen tiedostaisi elämän kylmiä tosiasioita. Jos jättäisin kauppaan jokaisen vaatteen, jonka napit roikkuvat yhden piston varassa, vaihtoehtoni rajautuisivat vetoketjuihin ja neppareihin. Mitäs sitten enää jää – pilkkihaalareita ja potkupukuja?

Äh, ottakaa muutama kymppi pois hinnasta ja jättäkää napit vaikka kokonaan ompelematta surkean koneellisen ”kiinnityksen” sijaan. Saman duunin kun joutuu kuitenkin tekemään kotona.

Nyt ompeluhommiin… Onneksi meikäläisen tuhtien ompeleiden napit eivät enää irtoile vaatteista… Riskinä tosin on, että vaatteet saattavat irrota napeista… Jos kerran ommellaan niin ommellaan sitten kunnolla, voimaa ja lankaa säästämättä.